12

Sakari Kukko kumppaneineen löytää Merikannon kansanlaulelmallisen puolen. Kuva: Juha Kokko

Värikästä kesäprogea

Jeavestone: Spices, Species & Poetry Petrol (Presence)

Jeavestone-yhtye on tehnyt raikkaan kesäprogelevyn. Spices, Species & Poetry Patrol on Kalajoelta kotoisin olevan yhtyeen kakkosalbumi.

Levy-yhtiö käyttää määritelmää prog 'n' roll. Kriitikko voisi puhua myös Beatles- ja the Who -henkisestä, ilahduttavan leikkisästä asenteesta raskaitakin elementtejä sisältävän musiikin tekoon.

Jeavestonen polveilevissa kappaleissa piristää erityisesti sähkö- ja akustisten soittimien, mukaan lukien puupuhaltimet, lomittelu. Spices, Species & Poetry Patrolin kuuntelun jälkeen olo on hilpeä kuin hyvän ilotulituksen päätteeksi.

Aikuispunkkia

Riesa: Hyvä häviäjä (omakustanne)

Riesa-yhtye soittaa positiivisessa mielessä aikuista punkkia. Jos suomalaisen marginaalimusiikin nimiä tuntee, niin sellaiset vertailukohdat kuin Loputkin loat, Luonteri Surf tai Mahtavat lämpöpussit käyvät välillä mielessä.

Pohjoiskarjalaisittain Riesan tekee kiintoisaksi se, että yhtyeessä soittaa kitaraa Valtimon taannoinen kirkkoherra Olli Kortelainen. Kortelainen on Sex Pistols -levynsä kuunnellut, kertovat nasevat Steve Jones
-henkiset kitarasoolot.

Riesan kappaleet ovat Kari Rissasen käsialaa. Rissasen sahaava melodiikka ei ole erityisen omaperäistä, kuten genreen sopiikin, mutta tekstit ovat oivia. Riesan lauluissa puhutaan alkoholiongelmista, ikääntymisestä, parisuhteista ja vahinkoraskauksista raikkaan suorasukaisella tavalla.

Vokalisti Marko Sunilla on hyvä ote tulkintaan. Äänenvärissä on samankaltaisuutta nuoreen Heikki Saloon.

Helismaan melismat

Ville Leinonen: Ville Leinosen unilehto (Poko)

Ville Leinonen tekee mielenkiintoista musiikillista karriääriä. Leinonen kokeilee ja hakee keskivertoa suomipopparia huomattavasti enemmän: on kuultu taidelukio-Elvistä, mietteliästä Pekka Streng -maalailua, indierockia ja Finnhits-nostalgiaa. Unilehdolla Leinonen on hitaiden balladien ja laulelmien jäljillä. Vuorovälein tulee slaavilaishenkistä Valkoakaasiaa ja Mandshurian kukkulaa ja suomalaiskansallista Lapin äidin kehtolaulua ja On suuri sun rantas autiutta.

Välityö levy ei ole, sen kuulee sovituksista, jotka kontrabasso-akustinen kitara-haitari-viulu-tyyppinen kokoonpano toteuttaa. Itse en ole oikein vakuuttunut Leinosen taikinaisesta, venyvästä äänenkäytöstä – melismat eivät ongelmitta kasva Helismaassa, suomalaisugrilaisessa jäyhässä sielunmaisemassa.

Merikantoa kuten pitääkin

Pasi Kaunisto & Piirpauke: Onnelliset – Oskar Merikannon lauluja (Long Play / Naxos)

Sakari Kukko on tuonut halki uransa esiin rakkauttaan Oskar Merikannon musiikkiin. Oi muistatko vielä sen virren ja Soi vienosti murheeni soitto ovat saaneet hienoja toteutuksia.

Nyt on käsillä kokonainen albumillinen Merikantoa. Onnelliset-levyn pääsolistina kuullaan Pasi Kaunistoa, jonka lisäksi Johanna Rusanenkin käy laulamassa.

Rock-sieluisen kuulijan ei kannata pelästyä iskelmään tai klasariin viittaavia nimiä, sillä levy on erinomainen. Kun Kaunisto Kylän tiellä laulaa ”kourassa pullo mull’ on, jano on sammumaton” tai puhuu Vallinkorvan laulussa ”liukkaasta maailman tiestä”, menevät kylmät väreet pitkin selkää.

Kyse ei ole sisäsiistiksi viljellystä korkeakulttuurista, vaan Kaunisto, Kukko, kitaristi Jukka Tolonen ja kumppanit tietävät sydämellään, mistä on kyse. Näiden laulujen esittämisen lunnaat on maksettu.

Muutaman kerran Kukko ja kohortit menevät riman yli liepeet hipoen. Itkevä huilu on ennalta-arvattava, Kukko piirtelee huilullaan aluksi varovasti ja ryöpsyttelee lopuksi yli äyräiden. Nälkämaan laulun pyrähtelevä etnosovitus muuttuu koomiseksi, kun kappaleessa kuitenkin puhutaan omilla eväillä pärjäämisen tärkeydestä.

Kaikkinensa Onnelliset on jälleen loistava etappi Sakari Kukon pitkällä levytysuralla.

Terveisiä 80-luvun Ranskasta

Tom Russell Band: Lost Angels Of Lyon (Frontera)

Tarinankertoja Tom Russell, Suomessa parhaiten useista Freud Marx Engels & Jungin suomennoksista tunnettu, on nyky-Amerikan suuria laulaja-lauluntekijöitä. Uutuuslevy Lost Angels Of Lyon ei ole studiotuotos, vaan konserttiäänite Ranskan Lyonista vuodelta 1989.

Russell kertoo saatesanoissa, ettei yleensä pidä konserttiäänityksistä, mutta tämä ranskalaisten yhteistyökumppaneiden vastikään ”löytämä” nauhoitus paljastui niin hyväksi, että piti julkaista. Konsertti on äänitetty dat-nauhalle kahdelle raidalle, mutta soundi on hämmästyttävän hyvässä balanssissa – miksaaja on osannut asiansa.

Kohokohtia on Love Makes A Fool Of The Wise, yksi Russellin onnistuneimmista rakkauslauluista. Kappale on rosoisen kaunis, välttelee peruskantriballadin siirappisuuden.

Russellin yhtye soi rehevällä klangilla, pedal steel -kitara, viulu ja haitari tuovat väriä perussoitinnukseen. Keikan loppua kohti meno ei kun paranee, Russellin omasta The Road To Bayamonista saadaan kulkeva versio ja Bruce Springsteenin Reason To Believestä hilpeä texmex-sovitus.

Facebook-folkkia

Johanna Iivanainen & 1N: Outoja maita (Texicalli)

Johanna Iivanaisen nimi yhdistetään useimmin jazziin, mutta laaja-alaiselta ja -äänialaiselta laulajalta taittuu muukin. 1N-kokoonpanon kanssa Iivanainen tulkitsee maanläheistä poplaulelmaa.

Outoja maita -levyn kappaleista päävastuun kantaa kitaristi Pekka Rautio. ”Nuoret aikuiset fiilistelevät ihmissuhteista, kasvamisesta ja lapsuudesta” kasvaa pääteemaksi. Hengessä on jotain Ultra Brasta tuttua, mutta Kerkko Koskisen paisuttelu ja viihdesitatointi puuttuu. Olisiko lopputulos sitten vaikka Facebook-sukupolven folkkia?

Kuuntelukokemus on lämmin ja intiimi. Iivanaisen ääni ja soittimet on miksattu hyvin lähelle, ylimääräisiä kaiutuksia vältellen.

Enkelin kannattelema

Anu Neuvonen: Sävel (Humble House)

Hämeenlinnalainen Humble House on vuosien varrella noussut kotimaisen laulaja-lauluntekijämusiikin merkittäväksi julkaisijaksi. Yhtiön levyt ovat äänitöitä ja kansia myöten huolellisesti toteutettuja.

Laulaja-lauluntekijä-pianisti Anu Neuvonen poseeraa esikoislevynsä kannessa kolmessa erilaisessa villapaidassa. Villapaitamainen olo tulee musiikistakin, pehmeä ja lämmin.

Sävel-albumia kannattelee Enkeli, lempeästi hymyilevä pop-kappale, joka ei suotta ole saanut paljon aikaa radioaalloilla. Vaikka ei enkeleihin uskoisikaan, niin tässä laulussa puhaltelee positiivinen henki.

Neuvonen on kotoisin Lempäälästä ja asuu nykyään Helsingissä, onpa ehtinyt musiikinopettajan urallaan vaikuttaa Pohjois-Karjalassakin, Enossa. Musiikintekijän uralleen hän kertoo eniten saaneen vetoa Lisa Nilssonin folkjazzista.

Sävel-albumi ei kokonaisuudessa aivan yllä onnistuneimman raitansa tasolle. Neuvosen tulkintatapa, usein eteerinen ja jutteleva, on vaativa pidemmässä kaaressa. Lupaava musiikintekijämatka on kuitenkin alkamassa.

Suonna Kononen

Aurinkoista taustajazzia

Milla Viljamaa: Paras aika päivästä (Aito Records)

Ensimmäisen soololevynsä julkaissut Milla Viljamaa on selvästi monipuolinen, lahjakas ja taitava musiikintekijä. Pianistina, laulajana, harmonin soittajana ja ennen kaikkea säveltäjänä esittäytyvä Viljamaa yhdistelee tyylejä omaperäisesti ja rohkeasti.

Tyylitaju toimii vaikka levyn ainekset ovatkin hyvin erilaisia; kokonaisuus on visuaalinen ja kertova taideteos, joka tuo etäisesti mieleen Tikanmäen sarjat. Monimuotoisuudessa on myös vaaransa, joten uutuudella voi olla hankaluuksia löytää omaa yleisöään. Aurinkoisesta ja taitavasta toteutuksesta huolimatta levyä vaivaa myös into laittaa mukaan kaikki opitut asiat.

Levy on oikeassa paikassa varmasti hyvää musiikkia, sopivassa ympäristössä myös hienoa konserttimateriaalia.

Mikko Nortela