Elämäntyön arvoinen näyttely

Kekkosen maalauksen syntyvaiheet saavat Tapani Raittilan vieläkin hymyilemään. Kuvat: Kimmo Kirves

Kylpijät on Raittilan myöhäiskauden keskeisiä töitä.

Joensuu
Mikko Nortela

Erityisesti muotokuvistaan tunnettu Tapani Raittila on arvostetuimpia eläviä taiteilijoitamme, jonka yhteydet Joensuuhun tekevät hänestä paikallisesti poikkeuksellisen kiinnostavan vieraan. Opintojensa lisäksi Raittila liittyy Joensuu taidemuseoon myös siksi, että hän toimi museon rungon muodostavan apteekkari Olavi Turtiaisen kokoelman asiantuntijana yli kolme vuosikymmentä.

– Vaikka Turtiaisella oli kyllä erittäin varma maku, ei hän ostoksissaan juuri apua pyytänyt. Sellainen onkin hyvä taiteen ostaja, joka tietää haluamansa ilman muiden jatkuvia neuvoja, nauraa kokoelmassa hyvin edustettuna oleva Raittila.

Nyt 85-vuotias taiteilija seuraa aikaansa ja myös Joensuun taidemuseon kuulumisia. Hän on esimerkiksi hyvin tyytyväinen siihen, että Carl-Johan af Forselles päätti lahjoittaa mittavan kokoelmansa juuri Joensuuhun.

– Kokoelman pitää kehittyä eteenpäin ja Turtiaisen ranskalaista estetiikkaa seuraavaan linjaan af Forsellesin aivan tuoreisiin teoksiin ulottuva kokoelma sopii hyvin.

Kankaalle maalatut freskot

Nyt Joensuuhun saatu näyttely on Sara Hildénin taidemuseon kokoama ja Suomen Taideyhdistyksen tuottama. Tampereen lisäksi se on ollut esillä Rovaniemen taidemuseossa. Alkuaan näyttelyyn kuului lähes 300 työtä. Tähän viimeiseen ripustukseen on saatu mahtumaan hieman alle 200 työtä, jotka levittäytyvät museon kolmeen kerrokseen.

Keskeisin tuotanto löytyy alakerrasta. Siellä ovat myös Raittilalle erittäin tyypilliset, freskomaisen pinnan saaneet ja syystäkin renessanssin taiteeseen rinnastetut muotokuvat. Mukana ovat esimerkiksi taiteilijan ensimmäinen öljymaalaus, vuodelta 1939 oleva omakuva, myöhäiskauden vahvat asetelmat ja sisäkuvat sekä museon omiin helmiin kuuluva Rautatiesilta vuodelta 1950.

Muotokuvissa näkyvät niin sukulaiset kuin myös vieraat lapset. Taiteilija muistelee lämmöllä esimerkiksi Rovaniemellä maalaamiaan lapsia.

– Ensimmäinen ja toinen vaimoni, jotka molemmat valitettavasti kuolivat, olivat kotoisin Kemijoen varrelta. Siksi kävin siellä olemassa useana kesänä muutamia viikkoja. Juuri sen ajan lapsetkin jaksoivat kiinnostua mallina istumisesta; omat lapseni eivät siihen aina suostuneet, nauraa Raittila.

Usein herkällä viivalla piirrettyjen muotokuvien kohdalla huomio kiinnittyy Raittilan usein käyttämiin hattuihin tai myssyihin, joille löytyy hyvin käytännöllinen selitys:

– Päähine antaa ryhtiä ja olemusta kuvan yläosalle, jossa pelkät hiukset ovat usein melko lässähtäneitä.

Toinen tässäkin näyttelyssä usein nähty piirre on se, että neulovia hahmoja on melko paljon.

– Sehän on mitä klassisin aihe, mutta tietysti naisväki viihtyi mallinakin paremmin kutimen kanssa, hymyilee tekijä.

Ensimmäisestä kerroksesta löytyvät myös 1990-luvulla syntyneet suuret ja värikkäät työt, joissa alkutuotannon freskomainen pintastruktuuri on vaihtunut näkyvämpään ja eloisampaan muotoon. Jos Raittilan maalaukset aina 1980-luvun alkuun hyödynsivät hyvin harvoilla väreillä ja vahvalla veitsen jäljellä luotua elävää pintaa, tuli tilalle nyt koloristisempi pintakäsittely.

Nämä teokset olivat kuitenkin tanssia kuilun partaalla. Taiteilijan silmät olivat siinä vaiheessa rappeutumassa, eikä hän olisi enää entisiä sävyjään hallinnut. Väripaletin muuttumisesta huolimatta tyylin hienostuneisuus ja muotokieli ovat ennallaan: kauden pääteoksiin kuuluva Kylpijät vuodelta 1996 rinnastuu selvästi Joensuun taidemuseon kokoelmiin kuuluviin Poikia-teoksen versioihin 1940-luvun lopulta.

”Adjutantti hoitaa asian”

Näyttelyn toisessa kerroksessa on virallisia muotokuvia, joista tärkein on 1958 presidentti Kekkosesta valtioneuvoston tilauksesta tehty työ. Vasta valtaansa vakiinnuttamassa olleella hallitsijalla riitti vastustajia omassakin puolueessa, eikä hän oikein innostunut muotokuvan maalaamisesta. Raittila maanitteli presidenttiä frakkiin ja virkatuoliin, mutta mikään ei tahtonut luonnistua.

– Naisen päättäväisyyttä siihen vaadittiin. Adjutantin ja minun keinoni eivät oikein riittäneet, mutta valtioneuvoston hallitussihteeri sai presidentin kuosiin. Hän tarttui puhelimeen ja määräsi: adjutantti hoitaa asian niin, että presidentti on asianmukaisesti pukeutunut.

Lopputulos ei aivan seuraa perinteistä protokollaa, sillä Kekkonen seisoo ja pitää kättään saketin taskussa. Tähän oli tyytyminen ja jälkikäteen taiteilijakin pitää ratkaisua oikeana.

– Se oli tietysti kulttuurin muuttumisen aikaa, ja vähän tämän jälkeen frakkiin pukeutuivat aina vain harvemmat.

Taidemuseon käytävän pää muodostaa teokselle poikkeuksellisen toimivan ympäristön, sillä työtä pääsee katsomaan etäältä hillittyjen värien keskellä.

Värit katoavat

Kolmanteen kerrokseen on koottu ulkomailla syntyneitä akvarellejä sekä taiteilijan viimeiset työt.

– Tässä minä näitä esittelen, vaikka en näe mitään, toteaa Raittila vakavoituen.

Silmänpohjan rappeutumasta kärsivän taiteilijan viimeinen varsinainen maalaus on museon kolmannessa kerroksessa esillä oleva muotokuva kirjailija Hannu Raittilasta. Sen lähistöltä löytyy myös kolme vuodelta 2004 olevaa reliefiä, jotka ovat taiteilijan mukaan syntyneet lähes sattumalta.

– Kävin katsomassa Kain Tapperia ja tein siinä vähän niin kuin seuraksi hänen alustamilleen pohjilleen saveen reliefejä, kun niitä voi tehdä vaikka silmät eivät näkisikään. No, Kain vei ne yllättäen valettaviksi omien töidensä kanssa.

Hahmoiltaan hämärtyvät reliefit muodostavat hyvin koskettavan kaaren taiteilijan usein niukkaeleisiin, hienostuneen vähillä mutta selkeillä väreillä tehtyihin muotokuviin, joita esitellään etenkin näyttelyn ensimmäisessä salissa. Samalla niissä on kuitenkin rytmiltään vahvaa tekstuuria, joka puolestaan vie ajatukset Raittilan värikkäämpiin ja muodoltaan vapaampiin myöhäiskauden teoksiin.

Nyt jo hyvin heikon näön vuoksi väreistään luopunut taiteilija palasi reliefeissä hänelle leimallisten muotokuvien lähes kiviseltä vaikuttavaan pintaan, joka viestii samaan aikaan sekä nykyajan että renessanssin taideihanteiden kauneutta.

Tapani Raittilan näyttely on avoinna Joensuun taidemuseossa 11.10.–30.12.