Erilaiset mittasuhteet rytmittävät vahvaa romaania

Riikka Ala-Harja: Jättiläinen (WSOY 2007. 291 s.)

Riikka Ala-Harjan Jättiläinen kertoo 16-vuotiaasta pojasta, Tanelista, jolle on kertynyt pituutta epätavalliset 227 senttiä, siitä kirjalle nimi. Mittasuhteiltaan suuri on myös pojan libido, seksi vie aikuisuuden kynnykselle kurottelevassa mielessä suurimman tilan. Itse asiassa lähes kaikki pojan valinnat ja teot liittyvät tavalla tai toisella haaveisiin vastakkaisesta sukupuolesta.

Toisena päähenkilönä on 24-vuotias nainen, Mona, jonka ajatukset täyttää teatteri, ja jonka kaikkia valintoja ja tekoja puolestaan ohjaa pyrkimys tehdä tasokasta teatteria. Mona pestaa Tanelin näyttelijäksi nuorisoteatteriinsa, mutta ennen työhön ryhtymistä on käytävä ottamassa oppia käsikirjoituksen gurulta Amerikasta asti. Taneli matkustaa mukana, vaikkei ihan tiedäkään mihin kaikkeen häntä matkalla tarvitaan.

Matka omaan
itseensä

Mittasuhteiltaan vastakkaisia tapahtumapaikkoja ovat Kajaani, jossa päähenkilöiden mukaan ei ole oikein mitään ja New York, jossa on kaikkea – liiankin kanssa. Taustalla vaikuttavat Tanelin ystäväpiiri ja vain ammatilla nimetyt vanhemmat: kappalainen ja terveydenhoitaja. Kotikulmien terveille arvoille löytyy vastapaino suuren maailman rahaan perustuvista arvoista. Vastakohdilla peilataan maailmaa myös porvarillisuuden ja boheemiuden, tavallisuuden ja erilaisuuden ääripäillä.

Minkälainen matka syntyy kun Kajaanista New Yorkiin lennätetään yhteiselle matkalle kaksi ihmistä, joilla kummallakin on pakkomielteen kaltaiset haaveensa? Konkreettisen matkan kautta päähenkilöt tekevät matkan omaan itseen. Suuri maailma tarjoaa omien rajojen koetteluun suuret haasteet. Erityisesti koetellaan niitä rajoja, jotka on merkitty näkymättömin kyltein: sallittu – kielletty, ja joilla tarinassa tutkiskellaan moraalia ilman moralismia.

Jännite
kasvattaa tarinan

Kirja kertoo teatterin ja taiteen tekemisen ehdottomuudesta, jolla tarinassa on vaara muuttua mustavalkoisuudeksi. ”Hinnalla millä hyvänsä” -periaate luo jännitteitä, jotka tekevät pienestä tarinasta suuren. Samaa ehdottomuutta löytyy murrosikäisen maailmasta, joskin vaara tehdä vääriä valintoja on nuorella vieläkin suurempi, kun kaikkia elämisen eväitä ei vielä repusta löydy.

Tarinassa matka tinkimättömästä teatterin tekemisestä itsensä myymiseen, kuten myös matka seksistä pornoon, on vaarallisen lyhyt, kun valintoja ohjaa pakkomielteen kaltainen ajatus yhdestä päämäärästä. Monalla kysymykseksi kiteytyy, mitä kaikkea taiteen alttarille voi uhrata. Tanelille vastaus muovautuu kasvamiseksi omaksi itsekseen, itsensä hyväksymiseksi. Mittasuhteet asettuvat lopuksi kohdalleen.

Suurista odotuksista kertoessaan tarina muistuttaa, että todellisuudella on aina tarjottavanaan lukemattomia mahdollisuuksia ja todennäköistä on, ettei käy ainakaan juuri niin kuin on kuvitellut. Pettymys on varattu tarinassa palkkioksi myös Monalle ja Tanelille, kummallekin omalla tavallaan. Minkä hinnan he unelmiensa tavoittelusta maksavat, on romaanin keskeinen teema.

Jättiläinen maistuu alussa nuortenkirjalta, mutta teemojen käsittelyn myötä valkenee että kyse on vain muodosta, sen verran rankalla tavalla todellisuutta kirjassa rakennetaan.

Yksinkertaisilla lauseilla tarinaa marssitetaan eteenpäin niin että lopputulos on ehjä, jämäkkä pieni romaani, sekä aiheiltaan että kerronnaltaan.

Sirpa Sutinen