Hukka tiivistää kuviensa symboleihin maailmanlaajuisia kysymyksiä luonnosta ja ihmisen mielettömyydestä. Kuva: Marko Puumalainen
Joensuu
Mikko Nortela
Joensuulainen Veijo Hukka avaa tänään näyttelyn Iisalmen Taidehalli Art Annassa. Hieman erikoisesta nimestä huolimatta kyse on kaupungin taidemuseon tapaan toimivasta tilasta, ja taidemuseoilla taas on aika harvoin kiinnostusta elävän taiteilijan näyttelyn järjestämiseen. Hukan kohdalle tällainen kutsu on jo muutaman kerran sattunut, seuraavaksi oma näyttely avataan Kouvolan taidemuseossa joulukuussa 2008. Lisäksi tulee tietysti erilaisia pienempiä näyttelyitä sekä galleriavierailuja, joita on sovittu aina vuodelle 2009 asti.
Hukka haluaa panostaa jokaiseen näyttelyyn uusilla töillä, tälläkin kertaa lähes kaikki maalaukset ovat kahden vuoden sisällä tehtyjä. Vaikka näyttelyt teettävät paljon työtä, on taiteilija kiireestään tyytyväinen.
– Olen sikäli onnekas, että saan tällaisia vierailukutsuja, toteaa Hukka.
Hukka tietää olevansa etuoikeutettu. Varsinkin vanhassa kotikaupungissa Oulussa näyttelyillä on yleensä hyvä menestys, vastikään päättynyt Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien yhteydessä ollut näyttely oli sekin erittäin lämmin kokemus. Kaikilla ei valitettavasti mene yhtä hyvin.
– Nuorten tilanne ei ole hyvä. Koulutusta on joka kirkonkylässä ja lahjakkaita tekijöitä on paljon. Yleisö kuitenkin haluaa pelkkää realismia, voivottelee omintakeisesta tyylistään tunnettu Hukka.
Naturalismissa tai realismissa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta tarkoissa luontokuvissakin pitäisi Hukan mukaan olla jokin tekijän oma leima; hän itsekin haluaa tyylilajia tarkemmin nimeämättä tehdä hukkamaisia töitä. Lisäksi yleisöltä voisi toivoa vähän rohkeampaa tapaa katsoa kuvia.
Hukan oma taide on mainio esimerkki siitä, että alussa jopa kömpelöltä ja raskasviivaiselta vaikuttava maalaus voi hetken tarkastelun jälkeen avautua uudella tavalla.
– Minähän olen tällainen kirjallinen kuvantekijä, joka käsittelee laajoja aiheita. Mieltä ärsyttämään nousevat teemat ovat globaaleja ja käsittelevät yleensä ihmisen eri tavoin ilmenevää raadollisuutta, toteaa novelleja ja ajatelmia kirjoinakin julkaissut kuvataiteilija.
Aiheina Hukkaa mietityttävät ja kuviksi siirtyvät esimerkiksi huoli luonnon tilasta ja ihmisten uraputkimaisesta säntäilystä turhien asioiden perässä. Ajatuksiaan Hukka työstää etsimällä teemoihin sopivia suuntaa-antavia elementtejä ja symboleja.
– Osa elementeistä on selviä ja osa vähän salaisempia. Myös värit ja sommittelun rekvisiitta, pienet yksityiskohdat tai abstraktit muodot, tukevat kokonaisuutta. Joskus niitä tarvitaan ryhmittelyn takia mutta usein myös idean kuvaamiseen.
Varsinkin värit ovat Hukalle tärkeitä. Esimerkiksi sinisen eri sävyt toistuvat usein hyvinkin vahvoina. Myös värien väliset hallitut riitasoinnut terästävät useita maalauksia.
Kun kuvassa käytetyt symbolit etääntyvät alkuperäisestä ideasta, ei katsojan tulkinta aina vastaa taiteilijan ajatusta. Tämä ei Hukkaa kuitenkaan huoleta:
– Saman idean välittymistä en oikeastaan edes ajattele. Tärkeintä on, että katsoja saa maalauksesta jonkin ajatuksen ja ratkaisee symbolit itselleen mielekkäällä tavalla.
Vaikka Hukan nykyinen tyyli poikkeaakin hyvin paljon hänen alkuaikoina käyttämästään naivismista, on kuvien tulkinta periaatteessa samanlaista: narrimaisen kuninkaan selkeän kuvan tilalle on vain tullut kuva turhien asioiden vuoksi puurtavasta ja siinä samassa itsensä ja ympäristönsä tuhoavasta ihmisestä. Pinnaltaan silotellun naivismin sijaan on tullut myös rosoisempi tapa käyttää pensseliä ja vahvaa viivaa.
Kerronnan keinona ovat vain tällä kertaa symbolismi ja ekspressiivinen kuvaustapa, joskus näkyvissä on myös surrealistisia elementtejä. Niiden ansiosta katsoja joutuu tulkitsemaan kuvia aktiivisemmin kuin esimerkiksi naivismin tai realismin kohdalla. Tätä katsomisen edellyttämää työtä korostaa rosoinen ilmaisu; se vie katsojan kertomaan itselleen Hukan taulujen sanallisia viestejä.
Veijo Hukan näyttely ”Elämän suuria kysymyksiä” on avoinna Iisalmen Taidehalli Art Annassa syyskuun ajan.