Karhun ikiaikainen ja myyttinen tausta kiehtoo

Valokuvaaja Jouko Määtän (taustalla vasemmalla) karhua käsittelevien valokuvien ympärille koottu näyttely on syntynyt yhteistyössä Nurmeksen museon kanssa. Pitkiä päiviä ovat tehneet myös museolla myös Meri-Anna Rossander (taustalla oikealla) sekä Kirsi Berg ja Lauri Ruuskanen. Kuva: Esa Nevalainen

Nurmes
Esa Nevalainen

Nurmekselaisen valokuvaaja Jouko Määtän karhukuvien ympärille syntynyt näyttely nostaa esiin ikiaikaisen karhun asemaa myyttisenä eläimenä. Metsän valtiaana pidetty eläin kiinnostaa tällä hetkellä runsaasti, sillä vuoden loppuun Nurmeksen museossa esillä oleva näyttely on lähdössä yli kymmenen paikkakuntaa käsittävälle kiertueelle.

Karhu-myyttinen metsän kuningas -näyttelyssä on esillä 14 vuotta karhuja kuvanneen Määtän mieluisimpia otoksia vuosien varrelta. Alkuperäinen innostus karhuun eläimenä on viime vuosina saanut Määtän mielessä rinnalleen halun tutustua eläimeen liitettyyn mystiikkaan ja erilaisiin kansanuskon riitteihin.

– Se olikin vähän kuin lottovoitto, kun näyttelymahdollisuutta tarjottiin museosta, Määttä kertoo.

Esillä karhun
koko elinkaari

Näyttelyyn on koottu karhun koko elämän kaari ja vuosisatojen ajan siihen liitettyjä uskomuksia. Nurmeksen museonjohtaja Meri-Anna Rossander kertoo, että näyttelyyn on mahdutettu lähes käsinkosketeltavaksi uskomusten mukaisia yksityiskohtia. Esimerkiksi kaadetun karhun kallon asettaminen valikoituun honkaan niin, että sen silmäkuopat katsovat Otavan tähtikuviota kohti on toteutettu näyttelyssä.

– Uskottiin, että karhu syntyi tällä tavalla uudestaan luontoon, Rossander sanoo.

Esille ovat päässeet myös erilaiset eläimen osista tehdyt amuletit, joihin käytettiin karhun luita, hampaita ja kynsiä.

Kovin vainon aika karhulle alkoi maanviljelyksen myötä. Aikaisempi kunnioitettu metsän valtias sai vihollisen roolin, jossa uskomukset saivat väistyä toimeentulon turvaamiseksi. Aiemmin karhun kaato oli lähes uskonnollinen tapahtuma, jossa metsän suurta valtiasta lähdettiin metsästämään rituaalien mukaisesti.

– Pesällä karhu herätettiin, sillä sielun kuviteltiin olevan nukkuessa liikkellä ja jäävän vainoamaan nukkuneen eläimen tappajia, Rossander kuvailee.

Metsästysretkistä näyttelyyn on päätynyt sommalla varustettu karhukeihäs.

Mystiikka yhä
kunnioituksen pohjalla

Jouko Määttä uskoo, että nykyisellään karhua ihaillaan enemmän komeana eläimenä, mutta taustalla on silti ikiaikaista kunnioitusta. Kymmeniä eri karhuyksilöitä kuvannut Määttä pitää näyttelyn arvokkaimpana kuvasarjana suvunjatkamiseen liittyvän rituaalin ikuistanutta otossarjaa.

– Kuviahan olisi paljon, mutta niiden kanssa on tullut aika krantuksi, Määttä sanoo.

Karhujen kuvaaminen on jatkunut myös tänä kesänä Kuhmon suunnalla. Mieleenpainuvimmiksi hetkiksi Määttä kuvaa tilanteita, jossa karhu saattaa jäädä iltamyöhään kuvauskojun viereen nukkumaan. Hän jaksaa vuosien kuvausrutiinista huolimatta yllättyä myös siitä, kuinka hiljaa karhu ilmestyy haaskakuvauspaikalle kuin tyhjästä.

Tulevalla kiertueella näyttely kootaan samoista elementeistä, mutta täysin samanlaisena sitä ei tulla maailmalle viemään.

Näyttely oli kesällä esillä myös Pielisen museossa Lieksassa.