Kolmen taiteilijan kollaasi

Samuli Laurinolli, Heli Hoffren ja Salla Laurinolli tukevat erilaisista tyyleistä huolimatta toisiaan Ahjon näyttelyssä. Kuva: Jouni Turunen

Salla Laurinollin töissä yhdistyy pikkutarkkuus ja laajaeleinen surrealistinen ote.

Joensuu
Mikko Nortela

Ahjossa, Joensuun taidemuseon kainalossa on jälleen vaihtunut näyttely. Tällä kertaa kolme ystävystä on tuonut kahteen saliin oikeastaan enemmän teoksia, kuin niihin kuvittelisi sopivan. Runsaudenpula ei kuitenkaan ahdista. Ei siitä huolimatta, että useissa teoksissa tuntuu olevan tarpeita moneenkin työhön.

Sopivaa esimakua koko näyttelystä saa Ahjon pienimmästä tilasta, heti sisäänkäynnistä seuraavassa Hiilessä. Siellä Samuli Laurinolli runsaat kollaasit provosoivat pohtimaan ja saavat katsojan ehkä vähän varuilleenkin tulevan suhteen. Samalla ne antavat vähitellen tietä kahdelle Heli Hoffrenin pienelle, hienovaraiselle työlle, joiden monet fyysiset ja tulkinnalliset kerrokset ovat oikeastaan toisenlainen versio esineyhdistelyn ideasta.

Kahden tekijän välinen jännite ei välttämättä heti avaudu, joten saliin kannattaa palata näyttelykierroksen päätteeksi. Huoneen teokset ovat silti räväkkä alkusoittona sille, mitä viereisessä Sysi-salissa nähdään.

Ajatusten, muistojen ja kuvien verkostoja

Tässä huoneessa liikutaan tavarakoosteiden sijaan ajatusten kollaaseissa. Hoffrenin töiden leikki ja hiljainen huumori saavat pian rinnalleen vakavampia sävyjä, kun toistensa läpi kuultavat kuvien kerrokset vievät katsojan mukaansa. Usein paperinukesta lainattu idea toimii yllättäen myös yksinäisyyden ja tyhjän kuoren kuvana, jossa ihmiset ovat joko toisilleen tai ehkä itselleenkin vieraissa asuissa. Myös muistaminen ja muistikuvien suhteiden häilyvyys ovat tärkeitä avaimia teosten tulkintaan.

Hoffrenin hiljaisten sävyjen täytenä vastakohtana tilassa on Samuli ja Salla Laurinollin töitä, joista varsinkin edelliset ovat väreiltään ja pinnaltaan hyvinkin räiskähtäviä. Silta niiden ja Hoffrenin teosten väliin löytyy Salla Laurinollin teoksista.

Salla Laurinollin väliin lähes ankaran pikkutarkat teokset kelluvat liki surrealistisessa maalipinnassa, jossa talot ovat yleensä vinossa ja ihmishahmot tuntuvat asustavan ainoastaan ihmisten kuvina. Kuva-aiheet ovat taiteilijan mukaan hyvinkin arkisia, mutta hän työstää niitä vahvasti. Tuttu näkymä on maalausprosessin aikana voinut kääntyä peilikuvakseen ja sen elementit ovat voineet vinoutua, välillä arkinen maisema tuntuu saavan seurakseen tulvan lailla levittäytyviä väripintoja.

Kuvien elementit toistuvat kuvasta toiseen, joten kokonaisuus paljastuu myös näissä töissä ajatusten ja motiivien kollaaseiksi. Taulujen ihmiset, jos heitä on, ovat isoja mutta tavallaan vailla omaa kertomusta; hahmot tuntuvat pikemminkin odottavan katsojalta reaktiota ja oman tarinansa täydentämistä ympäristöön kasautuneiden aiheiden pohjalta.

Kuva kuvien yhdistelmänä

Salla Laurinollin aviomies Samuli Laurinolli esittelee tässä salissa suuria akryylitöitä, joiden värikkyys ja ekspressiivisen rytmikäs pinta tuntuu ensiksi maiseman päälle liimatulta. Kyse onkin yleensä todellisesta maisemasta, joiden väriskaalaa taiteilija on sävyjä vähentämällä samalla kertaa sekä pelkistänyt että kirkastanut. Maalarin näkemä todellisuus on liittynyt hänen kokemaansa, pitkälti sisäiseen todellisuuteen tavalla, joka on periaatteessa läsnä myös perinteisissä maisemamaalauksissa.

Näyttelyn kaikki teokset ja tietysti myös teosten muodostama kokonaisuus ovat siis tavallaan kollaaseja. Tästä näkökulmasta on hyvä palata näyttelyn pienempään saliin, jonka teokset voivat nyt avautua hieman rauhallisempina kuin ensimmäisellä näkemällä. Pikkuautojen, sotalelujen, eläinten ja muiden esineiden muodostaman ryhmät ottavat etäisyyttä osiensa alkuperään, leikittelevät merkityksillä ja rajaavat ajatuksille uusia pelikenttiä. Leikin ja samalla hyvinkin vakavan sanoman keinoja käyttäessään nämä Samuli Laurinollin työt ovat räväkämmästä pinnastaan huolimatta yllättävän läheistä sukua Heli Hoffrenin paperinukkien ja ajatusten kerrostumien avulla eteneville töille.

Oikeastaan nyt pitäisi käydä koko näyttely vielä kertaalleen läpi.

Salla Laurinolli, Samuli Laurinolli, Heli Hoffren: maalauksia, kollaaseja, piirustuksia. Näyttely avoinna Taidekeskus Ahjossa 26.10. saakka.