Koruton taituri

Abbas Kiarostami: Matkalla tuulen kanssa (Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila, WSOY 2008, 82 s.)

Persialaisen kulttuurialueen runous on, pitkälti Jaakko Hämeen-Anttilan suomennosten ansiosta, saanut entistä vankemman jalansijan käännöskirjallisuudessamme. Samaa kääntäjää saamme kiittää myös siitä, että elokuvaohjaajana paremmin tunnettu Abbas Kiarostami (s. 1940) ei runoilijanakaan ole täällä aivan uusi tuttavuus.

Nyt Hämeen-Anttila on kääntänyt Kiarostamin esikoiskokoelman Matkalla tuulen kanssa. Kokoelman sijaan puhe voisi olla runoelmasta, sillä lyhyet tekstit lomittuvat toisiinsa ja niiden aiheet kertautuvat hienoksi ornamenttikudelmaksi.

Herkkävaistoiset, vähäeleiset runot hyödyntävät persialaista perinnettä, mutta silti ensimmäinen ja vahvin mielleyhtymä kytkee ne suuren japanilaisen uudistajan, kerjäläismunkki Santôkan (1882–1940) vapaamittaisiin runoihin.

Yhteistä Santôkan kanssa on avoimesti hengittävä rytmi, pienten kuvien jännittävä montaasi ja kyky narrata lukija hotkimaan runoja aivan liian nopeasti. Teksti nimittäin näyttää viattoman helpolta.

Taustalla olevat oivallukset eivät ehkä olekaan poikkeuksellisen suuria, mutta niiden ihastelun vuoksi lukijan kannattaa hidastaa kulkuaan näiden miniatyyrien edessä.

Samoin kerta toisensa jälkeen toistuvien aiheiden aina uudet valaistukset ansaitsevat hetken pohdintaa, sillä nämä runot tosiaan ovat kuin moskeijan kiveen veistettyä pitsiä, jonka läpi aurinko pääsee hohtamaan aina uusiin yksityiskohtiin.

Yhteistä japanilaisen runouden uudistajan kanssa näyttäisi olevan myös runojen maisema: ”Tuhatkolmesataa vuotta / vanhassa temppelissä / kello / on seitsemää vaille seitsemän.” Muodoltaan riisuttu runo voisi olla japanilainen, sen humoristinen aikatasojen rinnastuskin tuntuisi olevan kotonaan siellä. Samoin on toisen pienen kuvan laita: ”Kulkukoira / heiluttaa häntää / sokealle kulkijalle.”

Pieniin kuviin kätkeytyy huumoria, lämpöä ja traagisia kohtaloita. Samalla ne on kuvattu inhimillisellä lämmöllä, joka riisuu lukijan aseista.

Tätäkin moderni iranilainen kulttuuri voi olla, vaikka uutisissa näytetäänkin aivan toisenlaisia kuvia.

Kiarostamin runoissa on yleismaailmallisia tunnelmia, jotka tekevät niistä ja kiinnostavia myös suomalaisesta näkökulmasta.

Mikko Nortela