Kuopio tanssii ja soi

SUONNA KONONENSUONNA KONONEN

LEVYT

DAVE FORESTFIELD

Continental Dinner

Propaganda

Kuopiolaisella Tatu Metsäpellolla on mainio taiteilijanimi. Dave Forestfield rimmaa eittämättä paremmin trubaduurille, jonka musiikki ui angloamerikkalaisessa traditiossa.

Continental Dinner -albumi paljastaa Metsäpellon esikuviksi Nick Lowen kuiskaillun valkoisen brittisoulin ja amerikkalaiset bluesin ja kantrin raja-aidoilla seikkailijat á la John Hiatt. Taustalla soittaa tyylinmukaisesti liuta savolaisia muusikoita, muun muassa lapinlahtelaistunut kitaristiässä Jarkka Rissanen leiskauttelee usealla kappaleella.

Oma suosikkiraitani on J. J. Cale -henkinen You Can Trust Nobody, jonka mainiossa tekstissä Metsäpelto kertoo retorista tehokeinoa anaforaa Leonard Cohen- ja Bob Dylan -tyyliin käyttäen, kehen kaikkiin maailmassa ei voi uskoa. Rumpuja lukuunottamatta Metsäpelto on laulanut ja soittanut koko biisin itse.

Dave Forestfieldin kiekko on toimivaa työtä, tulkitseminen englanniksi sujuu siinä missä tekstitys. Esimerkiksi krapulakuvaus Hangover In Hannover lähestyy novellistiikkaa.

Toisaalta Metsäpelto on ilmiselvillä esikuvillaan virittänyt rimansa Bubka-korkeuteen. Ripaus omaleimaisuutta ei tekisi pahaa, ettei levykaupassa tulisi Continental Dinnerin sijaan valittua pikemminkin sitä omasta hyllystä vielä puuttuvaa Lowea tai Calea.

Micra kaahaa

The Micragirls

Wild Girl Walk

Bone Voyage

Kuopiolainen Micragirls-trio on saavuttanut ylikansallista kulttimainetta 2000-luvun mittaan. 60-luvun Amerikan roskakulttuuriestetiikasta ammentavalle musiikille on löytänyt ottajia. Aikamoinen meriitti on sekin, että uutuuslevyllä, ryhmän toisella pitkäsoitolla vierailee laulajana vaihtoehtobluesväen arvostama jenkki Jon Spencer.

Wild Girl Walk -pitkäsoiton julkaisee 22-Pistepirkon oma levy-yhtiö Bone Voyage, levyä on ollut tuottamassa Asko Keränen ja apulaistuottamassa Espe Haverinen. Näillä nimillä levyn koordinaatit selvivätkin varsin pitkälle. Urkujen ja särökitaran kiidättämää thrash-pop-kaahausta riittää, vastapainoksi hiipivämpääkin tunnelmointia.

Englannin ääntäminen tökkii, kuten rumpalointikin ensiraidalta alkaen. Soittotaidon väheksyntä voidaan toki näissä piireissä nähdä taiteellisena statementinä.

Silti ei voi välttyä ajatukselta, että rumista kaksilahkeisista koostuvalle Micraboysille levytyssopimus olisi ollut tiukemmassa.