Loppuvuoden lastenkirjasatoa moneen lähtöön

12

SUONNA KONONENSUONNA KONONENSUONNA KONONENSUONNA KONONENSUONNA KONONENSUONNA KONONENSUONNA KONONEN

KIRJAT

AINO HAVUKAINEN JA SAMI TOIVONEN

Tatun ja Patun oudot aakkoset

Otava 2009, 33 s.

Tatu ja Patu alkavat jo olla ilmiöitä siinä missä Max ja Moritz tai Kieku ja Kaiku. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luoma sankaripari on seikkaillut jo kymmenkunnassa kirjassa, joille leimallista on aikuisten arkisen maailman karnevalisointi ja Toivosen piirrosten pikkutarkka hulluttelu.

Tatun ja Patun oudot aakkoset on aapinen Tatun ja Patun malliin. Kirjaimet esitellään niin mielikuvituksellisilla tavoilla, että lukemaan opettelu ei liene koskaan ollut näin lähellä Linnanmäen Vekkulassa käyntiä.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Aapiskukon sijaan tässä kirjassa seikkailee limainen vihreä Aapis-Kökkö, ja että Tatun kirjainopetus menee halki kirjan pieleen: ”Dee niin kuin poro! Gee niin kuin vauva! Vee niin kuin Peppi Pitkätossu!”

Runoja ruuasta

TITTAMARI MARTTINEN JA VIRPI PENNA

Pastapolkka ja mangotango – Ruokaloruja

Kirjapaja 2009, 56 s.

Tittamari Marttinen on kirjoittanut, Virpi Penna kuvittanut kirjallisen ruoka-aiheista loruttelua. Ruualla ei saa leikkiä, mutta sanaleikkiä saa.

Pastapolkassa ja mangotangossa hupia piisaa niin kotoperäisistä kuin lainaruuista. Kirjan sivuilla seikkailevat muiden muassa nuudelipuudeli, tiramisukisu, tortilla-Milla, pikkelsi-Elsi ja kinuski-Suski.

Ruokasanasto tarjoaa kirjalliselle kokille värikkäitä ainesosia. Sahramin, limen, timjamin, paellan ja basilikan kaltaisia sanoja ei joka runoon voisi upottaakaan.

Virpi Pennan notkea tietokonekuvitus oli tutun oloista – tämä isä oli lukenut Pennan kuvittamaa Eppu Nuotion Silkkipaperitaivasta ja taiteilijan puoliso Osmo Pennan käsistä lähteneitä Hyrinähetkeä ja Rymyretkeä, joiden kuvissa on samaa saundia.

Erilaisuudesta

VIRPI PENNA

Perhosten polku

Tammi 2009, 32 s.

Virpi Pennalta ilmestyi syksyn lastenkirjamarkkinoille myös oma teos. Perhosten polku on luonteeltaan robinsonadi ja sukua sellaisille saaritarinasovelluksille kuin Muumipappa ja meri.

Perhe on venematkalla ja löytää saaren, jota päähenkilöt Hinni ja Himmu alkavat tutkia. Lapset lähtevät etsimään lähdettä ja törmäävät salaperäisiin koteloihin, joista yksi otetaan mukaan veneeseen. Kotelosta kuoriutuu siivetön olento.

Erilaisuuden kohtaamisesta on siis kyse, mutta ei mitenkään tympeän osoittelevalla tavalla. Pennan symboliikka on monikerroksista, lopputuloksesta nauttii niin lapsi kuin aikuinen.

Kuvituksen viiva on Pastapolkkaa ja mangotangoa eloisampaa ja rosoisampaa. Veden siniset ja turkoosit ovat aukeamilla hallitsevia värejä.

Isoisä vieraisilla

RIINA KAARLA

Ihmesiemen

Tammi 2009, 29 s.

Riina Kaarlan kuvakirja Ihmesiemen modernisoi maailmanpuumyyttejä ja Jaakkoa ja pavunvartta. Lapsiperheeseen saapuu vierailemaan pidetty arkeologi-isoisä, joka tuo tuliaisina vanhan ”ihmesiemenen”.

Siemen tippuu omakotitalon lattianrakoon ja kasvaa ihmepuuksi, joka tietysti valtaa ennen pitkää koko talon.

Kaarla kertoo fantasiaksi äityvän tarinansa leppoisasti. Eloisat kuvat on tussattu terällä ja väritetty vesivärillä. Etenkin pikkutarkkoja talomiljöitä on mukava tutkiskella.

Hellyttävän rumaa

HANNAMARI RUOHONEN

Eläinten kaupunki matkustaa

WSOY 2009, 24 s.

Hannamari Ruohosen kuvakirjat Eläinten kaupunki ja Eläinten kaupungissa sataa lunta saavat jatkoa kolmannella osalla Eläinten kaupunki matkustaa.

Idea on säilynyt alkuperäisestä samana. Tekstiosuus on puristettu minimiin, Ruohonen tyytyy aluksi esittelemään eläinperheensä, ja lopuilta aukeamilta katselijat saavat bongata hahmoja toiminnan pyörteistä. Tussatut, tietokoneväritetyt eläimet ovat hellyttävän rumia – Eläinten kaupungeissa ei ole vaaleanpunaista kisumisu-söpöilyä, jos sellaista lastenkirjoilta kaipaa.

Matkoilla ollaan lentokentällä ja lentokoneessa, vesillä ja meren pohjassa, viidakossa ja vuorilla. Kuvissa on yksityiskohtia etsittäväksi Richard Scarry-, Mauri Kunnas- ja Tatu ja Patu -tyyliin.

Kyylääjä Norjasta

CAMILLA KUHN

Miten herra Yrmäs Korttelikyylääjä joutui kauhukääkkien kaksintaisteluun ja maailma melkein muuttui ruusunpunaiseksi

Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen, Nemo 2009, 33 s.

Camilla Kuhnin Yrmäs Korttelikyylääjä edustaa norjalaista nykylastenkirjallisuutta. Mukana on aimo annos samankaltaista ravakan absurdia huumoria, jota löytyy Kuhnin maanmiehen Erlend Loen Kurt-kirjoista.

Päähenkilö Yrmäs on lasten maailman universaali vihollinen, totinen naapurissa asuva aikuinen, joka ei siedä lasten melua ja häiriöitä. Kerrostalon rapun ilmoitustaululle kyylääjä kiinnittää lappuja: Vieraat eivät ole tervetulleita tänne, Piereskely portaissa kielletty, Ei saa mulkoilla.

Pelkkää lapset vastaan aikuiset -vastakkainasettelua ei saada. Kirjoittaja näyttää, että tunteet ne on kyylääjälläkin, ja järjestää ratkaisuksi yllätyksen, kun kyylääjä saa naapurikseen kyylääjän.

Kuhnin piirrokset ovat rapsakan sotkuisia, lyijykynää ja väriliitua.

Juna kulkee

LAURI HIRVONEN

Hupsutupsun junamatka

WSOY 2009, 24 s.

Kas tässäpä kirja, josta tykkäävät ainakin junista kiinnostuneet pikkuihmiset. Lauri Hirvonen on piirtänyt Hupsutupsun junamatkaan aimo kasan erilaisia värikkäitä vetureita ja junia.

Päähenkilö on puputupunamaisen kiltti jänislapsi, joka on matkalla mummolaan niin ihmeellisellä yöjunalla, että se nousee taivaalle asti revontulten valaisemalle radalle.

Aamulla ollaan perillä ja mummo asemalaiturilla vastassa.

Hirvosen pensselinjälki on eloisaa ja väripinnat kirkkaita. Aukeama öiseen metsään sukeltavasta junasta on hurjan hieno. Jos tästä lastenkirjasatsista pitäisi valita luettavaa pienelle pojalle, niin valinta olisi tässä.