”Mitähän säkin Ritsa täältä etsit?”

Suonna Kononen

RUNOT

PENTTI SAARITSA

Tatuointeja ja lävistyksiä

WSOY 2009, 66 s.

Hupaisaa ajatella, että tämä kirja tarttunee muutaman jostakin muusta kuin runoudesta kiinnostuneen nuoren haaviin Google- ja kirjastohauilla.

Jos he jaksavat sivulle 35 asti, saavat lukeakseen vaikka pohdintaa siitä, kuinka nuorena oli hyvä flirttailla kuoleman kanssa, ”kun tiedettiin ettei se vielä”.

Keskeisiä teemoja

22. runokokoelmassaan Pentti Saaritsa kirjoittaa asioista, joista hän on kirjoittanut aiemminkin.

Vanhenevan kropan ja muistelevan mielen suhde, puheen ja tekstin asema maailmassa ovat keskeisiä teemoja.

Kirjoittajan ja lukijan suhde tulee hyvin esille tässä bagatellissa:

”Juopuneen runoilijan ajatus / kulkee pitävää otetta hapuillen / kuin hyvä lukija.”

Hiljainen huumori kuuluu Saaritsan työkalupakkiin. Lääkemerkkien litania (”Relatabs, Seronil, Gerimax, Oxatsepam”) saa kysymään, minkälainen ”pula-ajan Linné” noita nimiä keksii.

Runo kapakan aamukaljan äärestä tallentaa seuraavan dialogin:

”Mitähän säkin Ritsa täältä etsit?” ”Omaa murhaajaani kai.”

Senkin Saaritsa paljastaa, mitä kannattaa sanoa ravintolahäirikölle, joka runoilijalta kettuillen kysyy: ”No mitäs tuumaat koko maailmankaikkeudesta?”

Tatuointeja ja lävistyksiä on vaikuttava kokoelma. Saaritsa ei kuorruta sanamystiikalla, vaan kirjoittaa maailmaa auki, selkeämmäksi, mitä voisi peräti pitää hyvän runoilijan merkkinä.

”Ei tule sitä jumaluutta / joka todistaisi todeksi todellisuuden.”