Melkoisen onnahtelevaa velmuilua

Roman Schatz: Euro (Suom. Katariina Franssila Johnny Kniga 2007. 251 s.)

Saksalaisen maahanmuuttajan Roman Schatzin edelliset teokset Suomesta rakkaudella (2005) ja Rakasta minut (2006) otettiin vastaan hyvin myötämielisesti, jopa kiittävästi. Televisiossa hauskalla aksentilla puhuva juontaja ryntäsi näyttävästi kirjailijapiireihinkin.

Nyt mieheltä on ilmestynyt romaani Euro, jossa ei edellisten kirjojen tapaan seikkailla Suomessa. Tällä kertaa reissaillaan ympäri Eurooppaa ja pistäydytään Atlantin takanakin. Romaanin pääosaa näyttelee euron kolikko, jonka sisään on kätketty pienenpieni radiolähetin. Kolmihenkisen ryhmän tehtäväksi annetaan seurata kolikon menoa ja raportoida siitä luxemburgilaiselle tv-yhtiölle. Jutun juju on siinä, että yhtiön ”gorilla” ja kuvaajat seuraavat kolmikkoa saadakseen television katselijoille hauskuutta salaa järjestettyjen kommellusten myötä.

Kolmikkoon kuuluvat suomalainen perusjuntti Yrjö, itävaltalainen naisjuristi Franziska ja espanjalainen homomies Jesus. Kaikki näyttää ensin menevän tv-väen suunnitelmien mukaan mutta kohtalo puuttuu peliin: juttuun sekaantuvat niin Euroopan Keskuspankin joukot kuin Europolin etsivät ja pyssymiehetkin. Yrjön suorasukainen toiminta, Franziskan viehättävä nerokkuus ja Jesuksen homosuhteet paljastavat tv-yhtiön juonen, ja kolmikko iskee takaisin melkoista sekasortoa aiheuttaen.

Roman Schatz ei ole onnistunut Eurollaan iskemään huumorin piikiveä yhtä sähäkästi kuin edellisissä teoksissaan. Yritys on kiitettävä, mutta teksti onnahtelee ja paikoin kliseinen kaskuilu särähtää lukijan silmään. Ei romaani sinänsä huono ole, se ei vain vie vauhdikkaasti mukanaan.

Kirjailijan ansioksi on laskettava, että hän on sijoittanut tekstiinsä valtavan määrän maantieteellistä ja kulttuurihistoriallista nippelitietoa. Mies on matkustellut laajasti silmät auki omaksuen kaikkea, mitä ei niin vain kirjoista luetakaan.

Ei oltaisi Schatzin tekstissä, jos mukana ei olisi romantiikkaa ja raisua seksiäkin. Posketon leikinlasku on paikoittain artopaasilinnamaista eikä suinkaan negatiivisessa mielessä, päinvastoin. Annettakoon siksi pieni tekstin onnahtelu miehelle anteeksi. On siinä joka tapauksessa melkoisen hauska ulkomaanelävä, jolta voidaan odottaa vielä paljon maamme humoristiselle sanataiteelle.

Pertti Ehrnrooth