Oprin runo- allakka

123

SUONNA KONONENSUONNA KONONENSUONNA KONONENSUONNA KONONENSUONNA KONONEN

LASTENKIRJAT

ESKO-PEKKA TIITINEN JA TUULA TIITINEN

Opri-kissan onnenvuosi

Tammi 2009, 32 s.

Esko-Pekka Tiitisen ja Tuula Tiitisen ”ensimmäinen Opri”, vuonna 2006 ilmestynyt Opri, mummo ja taikayö oli kertakaikkisen hieno. Kirjassa kissa ja mummo elelivät samettisen pehmeässä piirrosmaailmassa, jylhän vanhanajan talven keskellä. M. A. Numminen ja kumppanit ovat levyttäneet Laulun jossa on tunnelma, ja Oprista saattoi sanoa, että siinäpä Kirja jossa on tunnelma.

Opri-saaga saa jatkoa tämänkeväisellä Opri-kissan onnenvuodella. Esko-Pekka Tiitinen on kirjoittanut runon joka kuukaudelle. Vuodenkierto elää Tuula Tiitisen maalauksissa, joissa edetään hiihtoretkistä mämminsyöntiin, pälvistä maatöihin, juhannuskokosta elokuun kuutamoon ja ruskasta lumiukkojen tekoon.

Konstailemattomuus ja sydämellisyys tuntuvat olevat tekijöiden tavoitteena. Idols- ja Tanssii tähtien kanssa -hutun läpikilpailutettuun maailmaan on tarjolla turvallinen runohetki.

Niinpä tekstitkin henkivät pikemminkin kansakoulu-Suomen aapisrunojen eetosta kuin nykyajan roisia runoiloittelua – ei sillä, etteikö sellainenkaan Esko-Pekka Tiitiseltä epäilemättä onnistuisi.

Tässä näyte tämän kuun runosta: ”Toukokuu on touhun kuu mummon mittarissa, / eikä silloin levätä voi myöskään mummon kissa, / työtä tehdään tauotta, niin velvollisuus vaatii, / mummo pitkän muistilistan toukotöistä laatii.”

Sivut haltuun

ATU RUOTANEN JA MARJO NYGÅRD

Satulaan

Lasten Keskus 2009, 56 s.

Atro ”Atu” Ruotanen on imatralainen opettaja, joka on opiskeluaikoinaan vaikuttanut Pohjois-Karjalassakin. ”Imatralle Joensuusta lensi lehti niinipuusta”, kuten tekijä itse Satulaan-kirjassa runoilee.

Esikoiskirjansa missioksi Ruotanen on ottanut nuorten poikien houkuttelun runojen pariin. Siispä rivit ja Marjo Nygårdin piirrokset sisältävät dinosauruksia, autoja ja laivoja. Perinteiset lastenrunoaiheet, hassut hyönteiset, elukat ja perheenjäsenetkin ovat kyllä hyvin edustettuina.

Ruotanen tavoittelee usein arjen koomisuutta ja absurdiikkaa. Tähän sopien riimilöydökset yllättävät välillä mainiosti: kavion–ravi on, grillistä–pillistä, hapsenkakkiaisia–lakkiaisia, harakkaan–varakkaan, niemen–siemen.

Ajoittainen rytmin klenkkaus ja sinnepäin-soinnuttelu lienevät tietoisia valintoja, mutta toisaalta hämäävät, kun muistaa vaikka Juice Leskisen samanhenkisen Räkä ja Roiskis -poikarunouden virtuositeetin.

Marjo Nygårdin kuvitus ottaa hyvin sivut haltuun. Yhä useammin nykyisissä lastenkirjoissa kuvittaja on myös graafikko, joka vastaa koko ulkoasusta. Niin tässäkin tapauksessa, ja hyvin tuloksin.

Vuosikas seikkailee

KRISTIINA LOUHI

Tomppa ja kummaa

Tammi 2009, 30 s.

Kristiina Louhen sekä kirjoittamaa että kuvittamaa Tomppa-sarjaa on ilmestynyt kymmenkunta kirjaa. Käsillä olevassa Tomppa elelee kesäistä mökkeilyaikaa. Mummin siirtolapuutarhan kasvimaasta tunkee kastematoja, Vappu-koira on luonnontapahtumista vauhkona ja Simo-siili ilmestyy pihapiiriin lautaselle.

Louhi tavoittaa hyvin vuoden–kahden ikäisen ihmisen maailman, jossa mielenkiintoiset asiat ovat ja ketjuuntuvat, assosiaatiot laukkaavat ja mielikuvat vaihtuvat silmänräpäyksessä toisiin.

Suurta kokoavaa tarinaa ei tarvita, kun elämän melkein jokainen hetki on vielä suuri seikkailu ja yllätyksiä täynnä.

Kolmiulotteista

EMILIA LEHTINEN JA LAURA VALOJÄRVI

Ohjeita lohikäärmeiden

kasvattajille

WSOY 2009, 50 s.

Emilia Lehtinen ja Laura Valojärvi ovat tehneet näyttävän kirjan lohikäärmeistä kiinnostuneille, sanotaanko nyt vaikka ala-asteikäisille. Valojärven piirrokset kietoutuvat hyvin kolmiulotteisesti Lehtisen tekstien ympärille. Värimaailma on vahva: lohikäärmeet hehkuvat mustina, likaisenvihreinä ja siniharmaina, joiden vastapainona useissa kuvissa hehkuu punaisen ja oranssin sävyjä.

Lehtinen riimittelee rennosti. Toisaalta jälleen pitää hieman epäreilusti muistuttaa, että Kirsi Kunnas, Jukka Itkonen ja Juice Leskinen ovat tehneet Suomessa pohjiksi jo niin hyvää lasten riimirunoa, että tulokkaan on hankala panna paremmaksi.

Taitavan tekijän riimirunoissa yli puolet riimeistä naittaa eri sanaluokkien sanoja, mistä syntyy yllätyksen ja oivalluksen iloa. Emilia Lehtinen antaa liian usein periksi ensimmäiselle mieleen tulevalle riimille: sää–pää, kallo–pallo, kellon–sellon, kelmi–helmi, erhe–perhe, keittiö–heittiö.

Kuoseja ja tapetteja

ANJA ERÄMAJA JA ULLA VIRKAMÄKI

Lulu ja avaruuskoira

WSOY 2009, 38 s.

Lulu ja avaruuskoira -kirjassa viipyilee leppoisa iltasadun tunnelma. Anja Erämajan kirjoittamassa tarinassa on pienen ihmisen kokoista muistelua ja uneksimista. Päiväkoti-ikäinen päähenki-lö.

Lulu miettii mennyttä päivää (tarhassa oli ruuaksi makaronilaatikkoa!), haaveilee omasta kännykästä ja siitä, että olisi prinsessa. Dramaturginen huippu saavutetaan, kun Lulun uneen ilmestyy pelottava avaruuskoira. Sitten alkaa uusi päivä äidin tekemällä kaakaolla.

Ulla Virkamäen kuvat sopivat prinsessaikäisille. Tyttöhahmot ovat somia ja vahaliiduilla väritetyt, himmeänhehkuvat taustakuvat versovat värikkäiksi kuoseiksi, kukkatapeteiksi ja tilkkutäkeiksi.

Kuolemasta pikkuväelle

TIMO PARVELA JA RALPH BRANDERS

Tuleeko vaari vielä takaisin?

WSOY 2009, 32 s.Eliaksen ja Oulan piti mennä kesällä vaarin luokse lomanviettoon. Isoisä kuolee, ja vanhemmat saavat selvitettäväkseen monia kiperiä kysymyksiä. Timo Parvelan uutuuskirja on kirjoitettu selkeään kasvatukselliseen tarpeeseen. Taitava ja pidetty kirjailija osaa kuitenkin tehdä tekstiä, joka ei liikaa osoittele ja viisastele. Parvela tavoittaa lapsen assosiaation: ”Mummi oli melkein yhtä viisas kuin delfiini ja vaari lähes yhtä hauska kuin Tukkijoki”, kuuluu Särkänniemi-ikäisten poikahahmojen määritelmä isovanhemmistaan. Ralph Brandersin vesiväritetyissä piirroksissa elelevät sulassa sovussa mustavalkoiset muistot vaarista, lasten hiekkalaatikkofantasiat avaruusraketteineen, lapsiperheen tiskikoneentyhjennysarki ja totiset hautajaismiljööt.SUONNA KONONEN