Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne (Runoja. Minerva 2008. 95 s.)
Heli Slunga tuli toiseksi J. H. Erkon runokilpailussa viime vuonna. Nykyään Kiimingissä asuva Slunga on syntynyt 1983 Perä-Pohjolan Tervolassa. Esikoisteoksessa Jumala ei soita enää tänne synnyinkunta nimetään suoraan kivun, häpeän ja häpäisyn paikaksi.
Heli Slunga kirjoittaa oman pahan maisemansa kiertelemättä auki: "Viime viikolla lähtivät Kemijoesta jäät / jäälohkareiden kirskunta toisiaan vasten / kuului taloihin öisin / ja piti meitä kuumeisia hereillä". Heli Slungan Tervola on sukua Anssi Kelan Nummelalle. Runominä on Maija Vilkkumaan Ingalsin Lauran uhmakas sisko.
Arja Tiaisen suorapuheisuus kaikuu teoksen taustalla, mutta puheruno kuluttaa itsensä nopeasti loppuun. Pyöristykset ja selittävät kokoamiset ovat turhia. Sysityn ja sosiaalisesti halveksitun runominän alkuvoimainen kapina ei silti voi olla vaikuttamatta.
Pohjoisen kaksijakoisuus on vahvasti läsnä Timo K. Mukan tapaan. Kristinusko mekaanisine muotomenoineen näyttäytyy ahdistavana. Sen vastapainona on hillitön aistillisuus.
Itsetuho lävistää talviset luontokuvat hyytävästi. Järvi houkuttelee railoihinsa, ja hanki kutsuu nukkumaan syliinsä. Äitiys merkitsee kaiken tämän jälkeen ehdotonta ja pyyteetöntä rakkautta. Teoksen loppupuolen lapsirunot ovat kuitenkin kliseisiä.
Eija Komu