Runollinen runsaudensarvi

Leonard Cohen: Kaipauksen kirja (Suom. Ville-Juhani Sutinen Sammakko 2008. 254 s.)

”Kuinka suloiselta aika tuntuukaan / kun on liian myöhäistä / eikä tarvitse seurata hänen / keinuvia lanteitaan / koko matkaa omaan / kuolemaa tekevään mielikuvitukseensa”

Eipä voi taaskaan kuin ihailla, miten Leonard Cohen osaa käsitellä ikivanhoja ja kaluttuja aiheita, rakkautta, vanhenemista, muistoja, ajan kulumista.

Turkulainen Sammakko-kustantamo on tuonut saataville kiitettävästi Cohen-suomennoksia.

Cohenin musiikista suomalaiset ovat pitäneet kymmeniä vuosia, mutta hänen tuotantonsa kirjallinen puoli oli täällä kauan piilossa.

Kaipauksen kirja on runollinen runsaudensarvi. Alkuperäisteos on kahden vuoden takaa, joskin kyseessä on Cohenin kauan, parikymmentä vuotta, työstämä tekstimassa.

Kaksi ja puolisataa sivua pitkä teos yhdistää Cohenin zen-luostarissa kirjoittamaa niukkaa kuvarunoa, muistikirjamaisia luonnoksia ja tajunnanvirtaa, kypsää pohdiskeluhavainnointia sekä laululyriikkaa.

Piirroskuvituskin on Cohenin oma.

Mitallisen lyriikan
kääntämisen ongelma

Kaipauksen kirjan jälkisanoista selviää, että suomennoksen aloitti viimeisillä voimillaan Jarkko Laine.

Työ jäi pahemman kerran kesken. Lopullinen käännös on toisen turkulaisrunoilijan, Ville-Juhani Sutisen.

Sutinen tuntuu selviävän suorasanaisista käännöksistä hyvin, mutta laulujen käännökset ovat kammottavia. Cohenin laulujen raamatullinen, jykevänlempeä poljento ja taiten salvottujen hirsien lailla paikoilleen loksahtavat riimit muuttuvat suomeksi kömpelöydeksi.

Miksi pitää hylätä tarkat merkitykset, jos käännös ei ota mittaakaan rasitteeksi?

Näyte Cohenin laulusta Alexandra Leaving ja Sutisen suomennoksesta Lähtevä Alexandra:

”Suddenly the night has grown colder. / The god of love preparing to depart. / Alexandra hoisted on his shoulder, / They slip between the sentries of the heart.”

”Äkkiä yöstä on tullut kylmempi. / Yksi jumalista valmistautuu pakoon. / Alexandra hänen olkapäillään, / he livahtavat sydämesi vartiomiesten ohi.”

Sutinen selittelee jälkisanoissa asiat parhain päin hienoin sanoin (artikuloitu muotoestetiikka, merkitysliukuma, implikoida!) ja kiittää, ettei lauluja ole kokoelmassa muutamaa tusinaa enempää.

Mittaan kääntämisen taitolaji on Suomessa katoamassa.

Suonna Kononen