Ville Karttunen
Konsertit
Maritta Kuula ja Laura Sippola
Ravintola Coikkis 16.10.2009
Kohta vuoden päivät toiminut Coikkis on avannut päätään keikkailtojen suhteen ennakkoluulottomasti: paikassa on ollut monen eri genren tapahtumia, bluesista hiphoppiin.
Perjantaina ravintolan toisessa kerroksessa esiintynyt Maritta Kuula joutui kärsimään pienestä yleisökadosta. Paikalla olleet ihmiset oli nopeasti laskettu: reilu parikymmentä henkeä.
Harmillista, sillä harvakseen levyjään julkaisevan naisen soolotuotanto on ollut kautta linjan laadukasta ja omintakeista.
Maritta Kuulan aisaparina soittanut pianisti Laura Sippola on itsekin omaperäinen sooloartisti, joka julkaisi alkuvuodesta toisen levynsä. Perjantaisella keikalla Sippola oli kuitenkin vain säestäjän roolissa.
Ravintolaa täytyy moittia kummallisesta tilaratkaisusta. Esiintyjät oli sijoitettu siten, että heidän takanaan oli ravintolan kirkas valomainos. Illan solisti erottui takapöytiin pelkkänä silhuettina, mikä ei oikein edesauta vuorovaikutuksen rakentumista yleisön kanssa.
Miljöön puutteista huolimatta itse keikka oli täyttä asiaa. Maritta Kuulan kappaleet taipuvat sujuvasti pelkistetympäänkin muottiin, ja naisen persoonallinen ääni soi kuulaana.
Erityisen hieno versio duo-kokoonpanolta kuultiin Valo ota vastaan -kappaleesta. Levyversiossaan diskopoljentoisen biisin kertosäe sai uudesta rytmityksestä dramaattisia, jopa hieman hyytäviä sävyjä.
Liekö pimenevä vuodenaika vaikuttanut settilistan kirjoittamiseen, mutta keikalla kuultiin useita talveen sijoittuvia lauluja: muun muassa Lunta sekä Kuinka pimeä on talvi.
Kun ottaa huomioon että Laura Sippola on itsekin pätevä solisti, oli ihmeteltävä miksi hänellä oli taustalauluosuuksia vain muutamassa kappaleessa. Mukavasti kokonaisuutta elävöittäneet stemmat toimivat erityisesti keikan päättäneen Ei elettäkään -biisin paisuttelevassa lopussa.
Kaksikko teki vain lyhyen paluun varsinaisen keikan jälkeen: ainoana encorena kuultiin Jeesus Hollywoodissa -levyn parhaimmistoon kuuluva Surullinen mies.