Taiteellisesti tähdätään plussan puolelle!

Ulla Lehmusoksan takana oopperan tunnelmaan paneutuvat Jaana Raivio, Nella Näveri, Mammu Koskelo ja Yari Knuutinen, takimmaisena Markus Haimelin. Kuva: Kimmo Kirves

Joensuu
Mikko Nortela

Viikko sitten 50 ikävuottaan työn merkeissä juhlinut Yari alias Jari Knuutinen luotsaa keski-iältään parikymppistä oopperaporukkaa alkutalven lämpötiloissa. Tulos saa ensiesityksensä 22. marraskuuta, jolloin Joensuussa kuullaan jo pariin kertaan sävellettyyn Juhani Ahon Juhaan perustuva teos. Tällä kertaa tarjolla on kuitenkin jotain ennenkokematonta, lupailevat tekijät.

Ainakin libreton henkilögallerian mukaan ero tekstin aiempiin tulkintoihin on melkoinen: Jii on vaimoaan vanhempi sekalaisten tavaroiden korjaaja, Em hänen vaimonsa ja häntä liehittelevä S tähdentekijä ja manageri.

Yari on tällä kertaa huolehtinut tekstistä, sävellys taas on jäänyt konservatoriossa opettavien Jaana Raivion, Marita eli Mammu Koskelon ja Markus Haimelinin tehtäväksi. Koskelon omin tausta on kansanmusiikissa, Haimelin taas on liikkunut jazzista milloin mihinkin suuntaan. Konservatorion pop-jazz laulun lehtori Raivio taas yllättyi päätyessään kansanmusiikillisiin linjoihin:

– Ehkä toin sävellyksiin laulajan mielipidettä, mutta omasta taustani huolimatta melodiat ovat lähellä kansanmusiikkia. Se lähti ehkä siitä, että päätimme tavallaan laulaa libreton.

Säveltäjien workshopia johtanut Yari toi teokseen kokonaishahmon hallintaa etenkin ideoita karsimalla.

– Kehittelimme hahmoille omaa materiaalia, jolla kokonaisuus pysyy kasassa. Se tekee kokonaishahmosta oikeastaan aika klassisen. Tämä on ehkä sitten crossoveria, mutta ei sillisalaattia, toteaa Yari.

Uuden oopperan tyylilajille ei tunnu löytyvän selvää nimeä; tekemisessä ei lähdetty kansanmusiikista tai popista vaan draaman elementeistä, toteavat tekijät erikoisella tavalla syntyneestä teoksestaan. Yari pitääkin oopperaa tavallaan elokuvasäveltämiselle läheisenä lajina.

– Draama asettaa musiikin ehdot. Hyviäkään ideoita ei välttämättä voi käyttää, elleivät ne istu kokonaisuuteen. Näytelmässä taas puhepätkät katkaisevat tunnelman, tässä kaikki täytyy istua yhteen.

Henkinen vilu

Alun perin Juhan teksti ajateltiin siirtää nykypäivään, mutta nyt on päädytty hämärään, nimeämättömään tulevaisuuteen. Television unelmatehtailu on vahvasti läsnä, mutta mukana on kuitenkin myös vanhoja elementtejä.

– Version yhteiskunnalliset olot ovat ehkä samanlaisia kuin 1800-luvulla, paljastaa ohjaaja Ulla Lehmusoksa.

Tästä syntyi myös uuden esityksen nimi, Miinus kolme astetta.

– Se kuvaa oopperan henkistä ilmastoa: tavallaan ikävin lämpötila ennen pakkasia ja talvea, ihanan ruskan mentyä.

Uuden version modernista ilmeestä huolimatta kytkökset perinteeseen ja alueeseen ovat vahvoja: erityisesti kansanmusiikin elementit tuovat nykyajan Karjalan osaksi teosta. Yari on vastannut kokonaishahmosta ja osasten liittämisestä yhteen. Tällä osastolla löytyy hänen mukaansa jopa klassisia elementtejä.

Vaikka Yarin tehtävänä on ollut vastata kokonaisuudesta, hän ei pidä itseään tällä kertaa säveltäjänä:

– Minun osani on ollut karsia tekijöiden ideoita ja ohjata kohti yhtenäistä teosta.

Nyt tekijät löytävät oopperasta oikeastaan vain pari Nella Näverin esittämää numeroa, joita voitaisiin kutsua aarioiksi. Yksittäisistä laulunumeroista olisi kuitenkin syntynyt näytelmä tai musikaali, nyt tähdättiin aitoon läpisävellettyyn oopperaan.

– Säveltäessä olisi ollut helpompi tehdä yksittäisiä biisejä, tunnustaa Koskelo.

Kolmiodraaman jäsenten lisäksi lavalla on neljä muuta varsinaista roolia ja pieni kuoro, joukko Tanssiopiston opiskelijoita ja viiden hengen orkesteri.

– Tämä on hieno esimerkki siitä, mihin kaupungissa pystytään. Sävellystyö on ollut työpajaprojekti, mutta jälki on kaikkea muuta kuin opiskelijatuotoksen tasoista – varsinkin roolituksellemme moni oopperan tekijä voisi olla kateellinen, hehkuttaa Yari.