Tyhjyyttä ja väriähkyä

Tuija Lampinen: Sininen verho.

Olli Sorjonen

NÄYTTELYT

Tuija Lampinen, Merja Sirkiä, Tiina Nevalainen

Maalauksia

Joensuu Taidekeskus Ahjo 10. syyskuuta saakka

Taidekeskus Ahjossa on esillä kolmen riihimäkeläisen taiteilijan teoksia. Heitä yhdistää opiskelu Lahden taideinstituutissa, kaikki ovat taidemaalareita. Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin.

Tuija Lampisen öljyvärityöt, joita on esillä yhdeksän kappaletta, ovat kaikki valmistuneet tänä vuonna. Lampinen maalaa hyvin pelkistetysti, jopa tylsyyteen saakka. Hänen maalauksissaan nähdään ihmisiä, mutta pääosaan nousee teosten tyhjyys. Juuri rohkeus käyttää ”tyhjää” tilaa maalauksissa on Lampisen vahvuus.

Värimaailma sitä vastoin on liiankin kolkko, ja maalausjälki ihmisten kuvaamisessa kömpelöä. Kasvojen kuvaaminen ilmeikkäästi tuottaa Lampiselle suurimmat ongelmat. Parhaiten Lampinen onnistuu teoksessa Sininen verho, jossa on rohkea sommitelma ja hieno tunnelma.

Luonnon luomat

Riihimäkeläisistä mielenkiintoisin taiteilija on Merja Sirkiä. Hän maalaa alumiinilevylle akryylillä, öljyllä sekä mehiläisvahalla. Aihepiirinä on pääosin luonto, ja sen luomat tunnetilat. Sirkiän erottaa luontokuvaajien suuresta joukosta, omalaatuisen tekniikan lisäksi, hänen aggressiivinen otteensa. Nämä kukkateokset eivät ole pikkusieviä, vaan voimakkaita ja jopa raadollisia luontokuvia.

Parhaiten Sirkiä onnistuu tummasävyisissä teoksissaan kuten Meksikon tuoksu ja Putoavat kukat. Sen sijaan pienikokoisissa teoksissa, kuten sarjassa Kesä, hänen käyttämänsä ekspressiivisen tekniikan vahvuudet eivät pääse esiin.

Koksi-salin Tiina Nevalainen ei teoksillaan vakuuta. Siinä missä Lampisen väripaletti on välillä liiankin autio, niin Nevalainen tuntuu lyövän jokaiseen maalaukseensa kaikki tuntemansa värit. Ja mahdollisimman kirkkaana. Ja ilman mitään näkyvää logiikkaa.

Teokset on maalattu täysin umpeen, ja ne eivät hengitä olleenkaan. Nevalaisen näyttelyn parhaat teokset ovatkin Valossa kasvaneet 1 ja 2, sillä niihin taiteilija on uskaltanut jättää rauhallista tilaa. Teoksissa nähdään myös naishahmoja, joiden merkitys jää täysin levottoman värimassan jalkoihin.

Kokonaisuutena ajateltuna riihimäkeläisten esiintyminen Ahjossa on melko valju. Mukana on jokunen mielenkiintoinen teos, mutta ei märehdittävää pitkäksi aikaa.