Väinämöinen on sininen neliö

Vladimir Fomin tekee pikkutarkkaa työtään kultasepän tarkkuudella. Työtilaksi riittää osa kerrostaloasunnon olohuoneesta. Kuvat: Pentti Väistö

Aino on Vladimir Fominin Kalevala-sarjan yksi herkimmistä kuvista.

Petroskoi
Tuula Koponen, Pentti Väistö

Se on varmaa, että Vladimir Fomin on parhaiten myyvä kuvataiteilija Karjalan tasavallassa. Hän saattaa olla eniten myyvä jopa koko Venäjän luoteis- ja pohjoisosissa. Ja jos uskomme Fominin muusaa, Svetlana-vaimoa, niin Vladimir on koko Venäjän menestynein taiteilija.

Sekin on varmaa, että siperialaisesta Tomskin kaupungista Petroskoihin 15 vuotta sitten asettunut kultaseppä aiheuttaa kuvataiteellaan hämmennystä petroskoilaisissa taidepiireissä. Jo hänen sisääntulonsa Karjalaan 90-luvun alussa oli ikimuistettava. Fomin piti taidenäyttelyn paikallisessa pankissa. Taidepiirit suhtautuivat siihen tuolloin kuin pyhäinhäväistykseen. Taiteen ja rahan liitto nähtiin mahdottomana.

Asiat eivät ole paljon muuttuneet vieläkään. Siinä missä muut taiteilijat valittavat ateljeiden puutetta, uusvenäläisten haluttomuutta sijoittaa taiteeseen ja taiteilijan statuksen yhteiskunnallista alamäkeä, Fomin porskuttaa myötävirtaan ja räjäyttää pankin toisensa perään.

– Varmaankin se on kateutta, minua ei oikein hyväksytä "piireihin" koska olen koulutukseltani kultaseppä, en (akateemisesti koulutettu) taidemaalari, sanoo Fomin kerrostaloasuntonsa olohuoneessa.

Nurkkaus olohuoneessa on taiteilijan koko ateljee.

Fomin sanoo avoimen tyytyväisenä, ettei hän tarvitse enempää. Kultaseppänä hän on oppinut työskentelemään pienessä tilassa. Fominin kuvien sisällön suuruus, työskentely- ja asuintilan pienuus ja näyttelyjen maailmanlaajuisuus ovat kerta kaikkiaan hämmentävä kokemus.

Pikkutarkkaa lubok-tekniikkaa

Vladimir Fomin vetää siveltimellä ohuenohuita piirtoja kankaalle. Siveltimen jälki on koristeellista, mosaiikkimaista, röntgenmäistä. Kuvioilla, viivoilla, ympyröillä, kolmioilla ja neliöillä täyttyvät hahmot ovat välittömän naiiveja ja jotenkin alkuvoimaisia. Fominin töissään soveltama vanha venäläinen lubok-tekniikka on näkemisen arvoinen.

Värikylläisenä kansantaiteena 1600-luvulla syntynyt lubok muistuttaa ikonitaidetta, mutta aluksi se tehtiin puupiirrostekniikalla paperille tai kartongille. Varhaiset lubok-työt olivat ikonien kopioita, ja niitä valmistivat maaseudun käsityöläiset ja luostareiden puunkaivertajat. Tarkoituksena oli valistaa rahvasta Raamatun tapahtumista ja pyhistä henkilöistä. Halvat kuvat levisivät paitsi pienten kirkkojen ikonostaaseihin myös kotien seinille.

Myöhemmin aiheet monipuolistuivat, ja tekniikkakin jalostui kuparipiirrostekniikaksi.

Fomin valmistui alun perin taidekultasepäksi. Karjalassa hän perehtyi suomalais-ugrilaiseen ja vepsäläiseen kansanperinteeseen ja hullaantui Kalevalaan.

– Olen maalannut 80 kuvaa Kalevalasta, ja mieleni tuottaa koko ajan lisää. Voin maalata kaksikymmentä Väinämöistä lisää. Mielessäni on kuvia myös Louhesta, Ilmarisesta ja Kullervosta, Fomin sanoo esitellessään USA:han myytyä Florida-sarjaa ja suunnitelmiaan Pariisin näyttelystä.