Värejä, ajattelua ja työpajan satoa

Terhi Vuotto: Nimetön.

Olli Sorjonen

Näyttelyt

Terhi Vuotto

Kohti, paloja – maalauksia

Kuurupiilo

Valokuvanäyttely nuoruuden tunteista

Riikka Laitinen

Heijastumia

Taidekeskus Ahjo 27.kesäkuuta saakka

Taidekeskus Ahjon Sysi-salissa on kesäkuun loppuun saakka esillä Helsinkiläisen kuvataiteilijan Terhi Vuoton öljyvärimaalauksia. Vuotto maalaa kirkkailla väreillä mdf-levylle.

Näyttelyn teoksia voi hyvällä omallatunnolla kutsua abstraktiksi ekspressionismiksi. Lähtökohtana on ollut jokin esittävä asia, mutta siitä on etäännytty värien, pinnan ja rytmin maailmaan. Vuotto itse mainitsee eräänä lähtökohtanaan ruuanlaiton, mutta yhtälailla teokset voivat tuoda mieleen vaikka musiikin vahvan rytmiikkansa vuoksi.

Vuoton vahvuus on ennakkoluuloton ja rohkea värienkäyttö. Monessa teoksessa vaikeat värit, kuten vaikkapa myrkynvihreä ja prinsessan pinkki, kohtaavat toisensa komeasti. Tunnelmaltaan maalaukset ovat vahvoista väreistä huolimatta rauhallisia ja kiireettömiä.

Vuoton näyttelyn ripustus on erityisen onnistunut. Ajatuksena on ollut samansävyisten teosten ryhmittely ja niiden sitominen ovelasti yhteen näyttelyn värit yhdistävällä teoksella Nimetön, joka on sijoitettu omalle seinustalleen.

Kaikki näyttelyn maalaukset ovat teknisesti hyviä ja varmoja. Sommitelmat ovat tasapainoisia ja värinkäyttö monipuolista. Mutta se jokin näyttelystä puuttuu, se yksi väärä nuotti, särö. Jokin mikä päästäisi katsojan sisään.

Yllättäviä kuvia

Koksi-salin seinillä on Tunteet kuviksi -työpajan valokuvia. Työpajan ideana on ollut antaa sosiaali- ja lastensuojelutyön tekijöille vaihtoehtoisia työvälineitä. Tekijät eivät siis ole kuvataiteen alalta. Näyttelyn on koostanut valokuvataiteilija Annuska Dal Maso.

On aina mahtavaa, kun taide jalkautuu pois totutuista ympyröistään ja haastaa ajattelemaan tuttuja asioita ja toimintatapoja. Ja vielä hienompaa on, että lopputuloksella on aivan oikeaa taiteellista merkitystä, pelkän henkilökohtaisen merkityksen lisäksi.

Ottaen huomioon työpajan hyvin lyhyen keston (suhteessa kuvataiteilijoiden koulutukseen) mukaan mahtuu yllättävänkin monta onnistunutta yksittäistä kuvaa. Tällaisia ovat muun muassa Sanna Väyrysen kuvat oranssipaitaisesta tytöstä, Sari Pakarisen hukkunut nukke ja Sanna Väyrysen, Sanna Sallisen, Katja Pirhosen ja Jenni Heikkilän hyytävyydessään lähes hauska pinkki hirttoköysi.

Näiden näyttelyiden lisäksi Hiili-huoneessa on esillä Riikka Laitisen pienieleisiä ja pohdiskelevia töitä. Laitinen käsittelee teoksissaan kommunikaation ja kohtaamisen ulottuvuuksia. Värimaailma on keskittynyt ja ilmaus hyvin pelkistettyä. Laitisen teoksissa ajattelu ohittaa tunteen.