Valokuvat jäsentävät historiaa

Paavo Kouvo muistelee haikeana Puhoksen menneitä aikoja. Puhoslahden rannasta otetun kuvan viidestätoista rakennuksesta enää yksi on pystyssä. Kuva: Hanneliina Kojo

Uimakoulun oppilaat odottavat kilpailun lähtövihellystä 1938.

Keskellä olevaa Puhoksen kartanoa kutsuttiin Kelokkokartanoksi. Rakennus purettiin 1970-luvulla. Muitakaan tämän kuvan rakennuksia ei enää ole.

Kitee
Hanneliina Kojo

Kylän yhteinen identiteetti voi löytyä valokuvien avulla. Puhoksen kylätoimikunta keksi puolitoista vuotta sitten kerätä vanhoja kylästä kertovia valokuvia, jotka nyt on koottu nähtäväksi. Näyttelyn tekeminen kasvoi yhteisötaideprojektiksi, jonka myötä tekijät ovat pohtineet omaa puhoslaisuuttaan.

Näyttelytyöryhmä, johon kuuluvat Nina ja Timo Holopainen, Anneli Timonen, Eila Turunen ja Vesa Auvinen, etsi kuvia yksityisiltä ihmisiltä ja kaupungin arkistoista. Samalla se tallensi kylään liittyviä tarinoita ja jäsensi historiaa.

– Puhoksella on laaja historia, jossa on monta kerrosta. Kylästä on kirjoitettu paljon, mutta tieto on hajallaan. Kun kävimme kuvia läpi, moni muisteli tarinoita, paikkoja ja ihmisiä. Oli kunnia jakaa näitä tarinoita, kertoo Nina Holopainen.

Kuvien ja tarinoiden keruu muodostui yhtä tärkeäksi kuin lopputulos, valokuvanäyttely.

– Se oli elävä, dynaaminen ja sosiaalinen prosessi, Holopainen kuvailee.

Kesälahdelta syntyisin oleva Holopainen on asunut Puhoksessa kymmenen vuotta. Näyttely auttoi häntä juurtumaan Puhokseen ja luomaan kollektiivista identiteettiä siitä, mitä on Puhos. Hän toivoo, että myös nuoret kyläläiset tutustuvat näyttelyyn ja oppivat samalla omista juuristaan.

Ihmisiä, maisemia ja rakennuksia

Kuvia on näyttelyssä esillä kolmisenkymmentä. Aiheina ovat maisemat, rakennukset sekä ihmiset työssä ja vapaa-ajalla 1900-luvun alusta 1960-luvulle.

Näyttely korostaa sitä, että Puhos on ollut merkittävä liikenteellinen kauppapaikka, jonka kautta tavarat ja aatteet ovat kulkeneet ja vaihtaneet omistajaa. Holopaisen mukaan Puhos on haastanut satoja vuosia sitten jopa Joensuun maakunnallisena hallintokeskuksena.

Kuvia löytyi tasaisesti kaikilta vuosikymmeniltä. Rakennuksia ja maisemia on kuvattu runsaasti, ihmisiä arkiaskareissa tai työnteossa taas vähemmän.

Vuodesta 1940 lähtien Puhoksessa asuneen Paavo Kouvon näyttely vetää haikeaksi.

Hän muistaa paljon kuvista kouluajoistaan lähtien, ja suree sitä, että Vanhan Puhoksen alueella sijainnut kartano on purettu.

– 1940- ja -50-luvut olivat parasta aikaa Puhoksessa. Vedet ja ympäristö olivat silloin puhtaat.

Puhos
elää yhä

Näyttelyssä on myös joitakin kuvapareja, joissa rinnakkain on sama maisema ennen ja nyt. Monet rakennukset ja palvelut ovat hävinneet, mutta Holopainen näkee sen yleisenä yhteiskunnallisena kehityksenä, ei ainoastaan Puhosta koskevana.

Hän kritisoi sitä, että Puhos muistetaan 1900-luvun alun kukoistuksestaan ja ajatellaan, ettei kylässä ole enää teollisen toiminnan hiipumisen jälkeen mitään.

– Kansainvälisiä yrityksiä on lahden toisella puolella, ja Koivikon maaseutu- ja ympäristöalan oppilaitokset kehittävät maaseutuinnovaatioita. Ainutlaatuinen Puhos elää yhä edelleen, ja me olemme osana jatkamassa ja tekemässä sen tarinaa.

Puhos ennen meitä ja valtateitä, valokuvia Puhoksesta 1900-luvun taitteesta 1960-luvulle. Avoinna la – su 22. – 23.9 klo 12 – 18 sekä lokakuun loppuun asti sopimuksen mukaan (040 707 2906).