Jyri Ojala
KONSERTIT
The Kling
Joensuun Teatteriravintolassa torstaina 24.9.2009.
Rumpali Vesa Kycklingin johtama jazzfunk-poppoo The Kling tarjosi uransa toisella keikalla leppoisaa ja sinänsä viihdyttävää soitantaa. Nuori yhtye kiinnostaa jo senkin takia, että sen riveistä löytyy kaksi Joensuun konservatorion eksää.
Klingin soittajisto on lahjakasta, eivätkä Kycklingin sävellyksetkään ole yhtään kehnompia. Mutta biisien kehittelyssä, työstössä ja ennen kaikkea kuulijan mielenkiinnon ylläpitämisessä löytyy vielä paljon työsarkaa. No mutta, miksipä ei löytyisi – tosiaan kyseessä oli vasta heidän toinen keikkansa.
Porukan yhteissoitto ei ole vielä maailmanluokkaa. Parhaimmillaan musisointi yltää kuitenkin tasolle, joka pitää yleisön lempeän varmassa syleilyssä. Arvostan yhtyeenjohtajassa sitä, että hän ei tuo itseään muiden yli esille, vaan pikemminkin luo tilan muille toimia.
Juuri näin Vesa Kyckling toimi: piti yllä lunkia groovea, johon muut saattoivat esitellä ideoitaan ja osaamistaan.
Keikan aikana kitaristi Janne Halonen nousi ehkäpä parhaiten esille. Hän sai esitettyä soolonsa nimenomaan yleisölle, eikä itselleen tai bändikavereilleen. Edellinen lause on kriitikkojargonia, mutta siihen liitän paljon muutakin The Klingin keikasta. Se muistutti liian paljon mukavaa, jossain treenikämpällä tapahtuvaa jamittelua. Eli: sävellyksissä ei vielä ollut tarpeeksi työstöä mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Kaksi settiä viisikymmentäprosenttista kokonaisuutta oli liikaa.
Juho Kivivuori on takuuvarma nousija bassotilastoissa. Tällä hetkellä Andres Jorminin opissa kehittyvä muusikko antoi oivan näytteen kyvyistään ainakin siinä alkukeikan soolossaan.
Joakim Berghällin foninsoitto jäi vähän mysteeriksi. Oli sinänsä hieno linjanveto pysytellä ikään kuin taustalla, eikä siinä ainoan puhaltimen itseoikeutetussa solistiroolissa. Jukka Perko -saksofonikilpailun voittaja ei muutenkaan mitään peruskamaa ilmoille saatellut.
Tämä on juuri se oikea tapa, kuinka lahjakas the Kling kehittyy vielä entisestään: keikkailu.