Amerikkalaisten lähtö Bagdadista luo kansallistunnetta

Amerikkalaisjoukkojen vetäytymistä Irakin kaupungeista maaseudun tukikohtiin juhlittiin tiistaina riehakkaasti. Se oli yleinen vapaapäivä, joskin ikävästi veritöiden varjostama.

Bagdad on nyt hallituksen valvonnassa, mutta sotilaallinen yhteistyö amerikkalaisten kanssa jatkuu. Tukikohdissa suurimpien kaupunkien liepeillä ollaan valmiita operaatioihin, jos apua pyydetään väkivaltaisuuksien rauhoittamiseen. Sotilaiden lähtö Bagdadista kuitenkin lujittaa irakilaisten kansallistunnetta.

Irakin sota aloitettiin valheellisiksi osoittautuneilla perusteilla ja sen piti olla lyhyt ja tehokas. Kuuden vuoden sotiminen ja väkivaltaisuudet ovat olleet amerikkalaisille, irakilaisille ja Yhdysvaltain liittolaisille erittäin raskaita koettelemuksia. Sodan taloudellista hintaa ei pystytä laskemaan, mutta Yhdysvaltoja se on velkaannuttanut pahasti. Irakin myötä Amerikkaan syntyy uusi nuorten sotaveteraanien ryhmä, jota sotiminen seuraa kaoottisina muistoina läpi elämän.

Menetysten varjoon ei pidä haudata tosiasioita. Hirmuvalta on kukistettu, eikä Irak amerikkalaisjoukkojen kotiuttamisen jälkeen vuonna 2011 vaivu takaisin diktatuuriin. Irakilaiset ovat jo päässeet demokratian makuun, joten Saddam Husseinin kaltaisen diktaattorin paluu ei ole enää mahdollista.

Sodan aloittaminen on aina iso uutinen, etenkin, kun presidentti Bushin tapaan luotiin uusi ”ennalta ehkäisevän” -iskun strategia ja maailmalle lanseerattiin käsite ”terrorismin vastaisesta sodasta”. Kun presidentti Barack Obaman turvallisuusministeri Janet Napolitano totesi viime tiistaina Financial Timesin haastatellussaan, ettei Yhdysvallat käy enää ”terrorismin vastaista sotaa”, sitä ei noteerattu suureksi uutiseksi.

Huolimatta siitä, että Pentagonissa on hyllytetty entiset sodankäyntikäsitteet, Afganistanissa soditaan kahdeksatta vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Ratkaisu ei voi olla sielläkään yksinomaan sotilaallinen. Irakissa elettiin veitsenterällä vuonna 2007, jolloin Yhdysvaltain johtamien joukkojen komentajaksi siirrettiin kenraali David Petraeus.

Petraeus on niitä harvoja sotapäälliköitä, jotka haluavat tuoda aseiden rinnalla määrätietoisen poliittisen ratkaisun etsinnän. Hänen suoruutensa oli paljon puhuvaa, kun hän ilmoitti, että jos amerikkalaisilla on jotain voitettavaa Irakissa, se saavutetaan vain vihamielisyyksien poistamisella sunni- ja shiiamuslimien väliltä.

Irak on nyt siinä vaiheessa, että tie demokratiaan löytyy – tai ei löydy – oman maan sisältä. Väkivallan pelko elää edelleen, koska rauhantila on hauras. Ensi vuoden tammikuun vaaleissa irakilaiset määrittelevät tulevaisuutensa suunnan.