Kolariherkkyys nuorten ja vanhusten yhteinen ongelma

Maanantain lehdissä olivat puheenaiheina sekä vanhat (Karjalainen) että nuoret (Aamulehti) autoilijat. Molemmilla on sama ongelma: kolariherkkyys.

Aamulehden teettämän tutkimuksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista haluaa palauttaa nuorille autoilijoille yli vuosikymmen sitten poistetun 80 kilometrin nopeusrajoituksen ja siitä kertovan kahdeksankympin lätkän takaikkunaan. Vain nuorten 18–34-vuotiaiden enemmistö vastustaa ajatusta.

Nuorten kolarit ovat taas viime aikoina saaneet paljon julkisuutta yksinkertaisesti siitä syystä, että niitä jälleen sattui rypäyksessä. Lisäpalstamillimetrejä nuorten kolareista aina koituu myös siitä, että ne merkitsevät traagisia, turhia kuolemia ja vammautumisia. Jos- ja miksen-kysymykset leijuvat ilmassa.

Ylinopeudessa auton hallinnan menettänyt ja ikänsä pyörätuolissa istuva 18-vuotias ei varmasti panisi pahakseen, vaikka autossa olisi ollut lätkän lisäksi yli 80 kilometrin nopeuden estojärjestelmä.

Lätkä ei tietysti mitään turvaa anna, jos rajoitusta ei noudata. Moni tuore autoilija lätkäaikaan 1972–1996 yksinkertaisesti pani lätkän hansikaslokeroon, kun oli muka kiire. Suuri osa kuitenkin noudatti nopeusrajoitusta edes suurin piirtein.

Nuorten nopeusrajoitus tuskin tulee takaisin, mutta muita pelotesäädöksiä ei mikään estä laatimasta. Miksei nopeusrikkeisiin syyllistynyttä voida määrätä takaisin autokouluun? Kortin kuivuminen muutaman kuukauden ajan ei paljoa hetkauta iässä, jolloin juuri on oltu muutenkin toisten kyydeistä riippuvaisia. Paljon enemmän panisi miettimään, jos kallista autokoulua joutuisi tahkoamaan uudestaan.

Nuorten ja vanhusten kolarit ovat erilaisia. Siinä missä nuori menettää auton hallinnan liian suuren tilannenopeuden seurauksena, vanhus töräyttää risteykseen väärässä ajojärjestyksessä tai kolhii parkkipaikalla.

Vanhusten määrä liikenteessä lisääntyy nopeasti: viime vuonna yli 75-vuotiaita autoilijoita oli jo 124 500. Liikenteen vanhusongelmalle – jos niin saa sanoa – on pakko tehdä jotain. Vaikka vanhimmilla autoilijoilla on sekä kokemusta että malttia, ajotaidon päivitys on useimmiten paikallaan. Autokoulun lisäkurssilla opettaja voisi parhaiten myös nähdä, onko ajoluvalle ylipäätään edellytykset vai pitääkö sitä rajoittaa jollain tavalla. Lyhyessä lääkärintutkimuksessa virhearvion riski on suuri.

Rajoitetusta ajoluvasta puhutaan aika ajoin. Maaseudun liikkumisongelmista se ratkaisisi ison osan. Vanhuksen – tai joissain tapauksessa nuoremmankin – ajokyky voi riittää tutulle, lyhyelle reitille päivänvalossa, varsinkin kun maaseudulla liikennettä on useimmiten vähän. Ei olisi vaikeaa kirjata tätä ajokorttiin.