Nopea vetäytyminen Afganistanista epärealistista

Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman Afganistan-strategian julkistamispuhe sisälsi yhden odotetun ja yhden yllättävän elementin. Ennakoitua oli joukkojen määrän lisääminen, mutta yllättävää nopea perääntyminen sodasta. Obaman ilmoituksen mukaan Yhdysvallat aloittaa perääntymisen sodasta jo heinäkuussa 2011.

Afganistanissa on nyt noin 68 000 amerikkalaissotilasta ja määrää kasvatetaan vielä noin 30 000:lla. Yhdysvaltojen vetovoiman avulla ainakin Nato-maat kasvattavat omien joukkojensa määrää maassa siten, että ulkovaltojen sotilaiden kokonaismäärä Afganistanissa nousee nykyisestä noin 140 000:sta kymmenillätuhansilla.

Suomikin on saanut Natolta pyynnön lähettää lisää sotilaita ja kouluttajia Afganistaniin maassa nykyisin olevien noin 120 sotilaan lisäksi. Tässä vaiheessa Suomi ei voi vetäytyä pois kansainvälisestä rintamasta, vaan alueelle tarvitaan lisää myös suomalaisia hyvin koulutettuja ja aseistettuja sotilaita. On kuitenkin pidettävä mielessä, että Afganistanissa ei ole kyse perinteisestä rauhanturvaamisoperaatiosta vaan sotatoimista. Vastaisen varalle tarvitaankin tarkemmat määrittelyt siitä, mikä on rauhanturvaamisoperaatio ja mikä sotaan osallistumista. Tällöin on myös määriteltävä sotaan osallistumisen ehdot.

On myös hyväksyttävä se, että Afganistanin sotaretki on pitkä. Obaman ilmoitus joukkojen vetäytymisen aloittamisesta jo parin vuoden kuluttua on epärealistinen ja ehkä ennemmin jo tähyilyä seuraavalle presidenttikaudelle. Nyt operoidaan maassa, jonka historiaan ei juuri rauhan jaksoja mahdu.

Rauhannobelisti Obama tuleekin olemaan sotapäällikkönä pahimmillaan ratkaisemattomassa sodassa. Enää Obama ei Afganistanin sodassa voi vetäytyä edeltäjänsä George W. Bushin epäonnistumisten taakse, vaan sota on nyt leimallisesti Obaman sota.

Sotapäällikön elämästä ei tule helppoa.

Afganistan on suuri ja vaikeakulkuinen, lähinnä aroja ja aavikkoa sisältävä maa. Maa jakautuu itä–länsi-suunnassa kahtia Hindukuš-vuoriston takia. Väestöltään maa on monikielinen ja -kulttuurinen, mikä Afganistanissa näkyy toisiaan vastaan taistelevina, sotapäälliköiden johtamina heimoina.

Sotaisan historian takia maan talous ei koskaan ole noussut jaloilleen. Maassa on merkittävä määrä käyttämättömiä luonnonvaroja, esimerkiksi maakaasua ja kivihiiltä, mikä tekee maasta mielenkiintoisen ulkovaltojen silmissä. Afganistanin sodan tarkoitusperät saattavatkin ulottua maan vakauttamisesta ja al-Qaida-terrorismin torjunnasta maan runsaiden luonnonvarojen hallintaan.

Afganistan ei kuitenkaan omin voimin pääse jaloilleen. Maa tarvitsisi vahvan johtajan ja koko kansainvälisen yhteisön tuen olojen vakiinnuttamiseksi. Löytyykö kumpaakaan?