Pienen maan vaihtoehdot ovat vähäiset

Tänään torstaina tulee kuluneeksi 70 vuotta Mainilan laukauksista, joiden varjolla Neuvostoliitto hyökkäsi Suomen kimppuun. Neuvostoliitto halusi itselleen sen osan Euroopasta, jonka sopimus toisen diktatuurimaan, natsi-Saksan, kanssa sille takasi.

Pitkään ei Mainilan laukauksista kulunut varsinaisen sodan alkamiseen – vain neljä päivää. Jo 28. marraskuuta Neuvostoliitto sanoi irti vuonna 1932 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Seuraavana päivänä se katkaisi diplomaattisuhteet maiden väliltä.

Aseet puhuivat 30.11. kello 6.50.

Sota oli monille suomalaisille sokki. Neuvostoliiton uskottiin vain bluffaavan aluevaatimuksillaan. Myöhemmin Baltiassa nähtiin, että Suomen kanssa toteutettu valtapeli olikin Neuvostoliiton modus operandi, toimintatapa. Nykyhistorioitsijoiden mukaan Mainilan laukauksetkin olivat olleet jo pitkään mukana Puna-armeijan sotapeleissä muodollisena sotaan ryhtymisen syynä. Myös Saksa järjesti samankaltaisen lavastuksen Puolan sotaretkensä pyhitykseksi. Näiden lavastusten pitäisi olla viimeinen todiste siitä, että kumpikin suurvalta tunsi häpeää toimintatavoistaan.

Tuon ajan suomalaisten oli vaikea ymmärtää, että 32 kilometrin päässä sijainnut raja olisi voitu tulkita niin vakavaksi sotilaalliseksi uhaksi Leningradille kuin Neuvostoliitto sen väitti olevan. Euroopassa on monia suurkaupunkeja vielä lähempänä naapurimaan rajaa kuin Leningrad Suomesta katsoen oli. Nykyaikaisen ohjustekniikan aikana lähes jokainen maa voisi tuntea itsensä uhatuksi.

Itsenäisyys on aina valtasuhde: itsenäistyminen on itsenäistymistä jostakin. Suomi itsenäistyi ensiksi Ruotsista, sitten Venäjästä. Suomi oli1930-luvulla asevelvollisuusikään tullut nuori tasavalta, joka tunsi syvää ennakkoluuloa myös suuren naapurinsa talousjärjestelmää kohtaan. Suomi tunsi itsensä uhatuksi ja haki apua kaikista ilmansuunnista.

Pieni maa ei kuitenkaan voi tehdä itsenäisiä valintoja. Suomen tie todistaa tästä. Keväällä 1940 Suomi oli tovin liittolainen Ison-Britannian ja Ranskan kanssa, Neuvostoliittoa ja Saksaa vastaan. Vuotta myöhemmin Suomi oli samalla puolella Saksan kanssa, vastassaan Neuvostoliitto ja länsiliittoutuneet. Kesällä 1944 Suomi olikin Neuvostoliiton puolella, sodassa Saksaa vastaan.

Jos pienen maan valintamahdollisuudet ovat rajatut, on sen johtajien myös mukauduttava historian kulkuun. Suomen historian suurimpia ironian hetkiä elettiin, kun vuonna 1944 sopimuksen Saksan kanssa allekirjoitti presidentti Risto Ryti, tasavallan tunnetuin anglofiili. Hänelle oli vuonna 1934 myönnetty Victorian ritarikunnan komentajamerkki ansioistaan suomalais-englantilaisten suhteiden hyväksi.