Basistille helppo

Soodalla ja piimällä kohotetut letut eli piimäpyörykät olivat muusikko-ravintoloitsija Janne Hongisto herkkua lapsena. Tässä hänen mummonsa siskon, Hilma-tädin resepti Jannen reseptikirjasta.Kuvat: Mia Rouvinen

Tohmajärvi
Mia Rouvinen

Kotiteollisuus-yhtye tunnetaan raskaasta musiikista, ronskista puheista ja elämän veden kanssa lotraamisesta. Meitä ei kiinnosta bändin tai sen jäsenten julkinen imago, seuraava levy, tulevat keikat eikä tällä kertaa drinkkivinkitkään.

Nyt puhutaan ruuasta basisti Janne Hongiston siviiliminän kanssa.

– Mie laitan ruokaa minkä joutamiselta ja jaksamiselta ehin. Kyllähän meillä nainen kokkaa enempi, mut ei myö nälkäänkään kuoltas, jos mie vastaisin ruuasta. Teen omasta mielestä hyvää kotiruokaa: pataruokia, uuniruokia, keittoja.

Usein ruoka on kuitenkin jo valmiina pöydässä, kun isäntä saapuu kotiin, mikä hänestä on tietysti ”kivintä”.

– Myö syödään usein makaronia eri muodossa, riisiä ja mitä nyt pannulla pyörähtää. Kanaa, jauhelihaa, tonnikalaa. Usein käy niin, että vaimoni Sari tekee arkisemmat ruuat ja meikä enempi juhlatyyppisiä ruokia, Janne Hongisto kertoo.

Ruokaa tehdään
yhdessä

Lihaihmiseksi tunnustautuvan Hongiston bravuurit ovat ”sipulipihviosastoa tai hirvestä palapaistityyppistä juttua uunipotun kera”.

Hongistoilla ruuanvalmistukseen osallistuu usein koko perhe: myös kokkailusta innostunut Onerva-tytär.

– Onervan kanssa myö tehdään makaronipeppiä eli siis makaronivelliä. Se on tytön herkkua. Yks päivä myö pyöräytettiin jälkiruuaksi pirtelöt. Yleensä myö ei hirveesti jälkiruokia syödä. Enempi se on välipalameininkiä: tehdään puolapuuroa, hedelmäsalaattia tai lettuja.

Ruuanlaitto kaiken kaikkiaan on Janne Hongistosta mukavaa puuhaa.

– Ei se työltä tunnu. Siihen vois käyttää aikaa enempikin, mutta toisaalta ruoka valmistuu yllättävän helposti. Sen takia ei eineksiä tarvitse syödä.

Perheen omakotitalossa lämpiää lähes päivittäin iso leivinuuni, jota hyödynnetään ruuanlaitossa.

– Yks mitä harvoin tulee nykyisin harrastettua, mutta mitä pitäs tehdä, on uunipuuro. Se kypsyisi miedossa lämmössä yön aikana ja ois aamulla valmista. Helppoa tehdä ja hyvää.

Haaleat nakit
naposteluherkkua

Työ vie Janne Hongistoa välillä ympäri maata. Kiertueilla ja keikoillakin hän pyrkii syömään kunnolla.

– Monet syö sämpylää tai hampurilaisaterioita, mutta mie otan yleensä lounaan noutopöydästä. Illalla syödään ravintolaruokaa. Miusta myö syödään hyvin. Harvoin tulee pitsaa vedettyä.

Yksi ruokapahe, jos nyt niin voi sanoa, Hongistolla kuitenkin on.

– Miula on paha tapa syödä nakkeja. Lämmitän niitä ihan vähän mikrossa silleen, että ne on ruumiinlämpöisiä. Niitä tulee sitten napsittua usein. Tapa on tullut opetettua Onervallekin, jonka kanssa syömme nakkeja kahdestaan.

Grilliruokaa Hongisto ei harrasta, sillä rakkaita Vetyä ja Atomia ei täältä saa. Lappeenrantalainen Vety savukinkulla olisi grilliruuista Hongiston valinta.

Kotiseuduiltaan hän kaipaa myös rieskaa ja leipää.

– Rieska on meillä leivännäköinen ohraleipä. Joskus Kiteeltä saattaa saada oikeaa rieskaa. Lättänä perunaleipä on meille lepuskaa eikä rieskaa.

– Nyt tänne on tullut kauppoihin jotakin kunnon ruisleipiä, jota meillä Etelä-Karjalassa oli jo aikoinaan. Kun muutin Pohjois-Karjalaan, kaupoissa oli vain sihtileipää eikä se maistunut. Pullin rieskaa ja leipää ostetaan yhä Lappeenrannasta kotiin tuomisiksi.

Lapsena Hongiston herkkua olivat piimäpyörykät, köyhät ritarit sekä uuninauriit.

– Uuninauriit oli miun karkkia. Haluaisin taas tehdä niitä, mutta kaupoissa ei tunnu olevan kuin lanttua. Yritettiin myö yhtenä vuonna kasvattaakin nauriita.

Hyvää sapuskaa
Kosovossa ja Prahassa

Ruokaelämyksistä ensimmäisenä Hongistolle tulee mieleen syyskuisen keikkamatkan tarjoilut Kosovossa.

– Siellä syötiin neljän lautasen päivällinen. Maa on köyhä, on ollut sotaa ja elämä on hankalaa. Silti siellä oli vallan mainiot sapuskat.

– Ensin syötiin kreikkalaistyyppinen salaatti, sitten paikallista leipää, kermakastiketta ja kuivattua kinkkua. Pääruokana oli neljää erilaista lihaa ja sitten vielä jälkiruuat päälle. Harvoin oon niin hyvin syönyt.

Täyden kattauksen menuista hän innostuu usein ulkomailla.

– Vuonna 1991 söin Prahassa sisäfileepihvin, joka suli heti suussa. Sen parempaa lihaa en ole sen jälkeen syönyt.

Hän yrittää karttaa ketjuravintoloita, ”koska ruuat on niissä niin keinosellaisia.”

– Pienet yksityisomistuksessa olevat ravintolat tarjoavat usein parempaa sapuskaa. Joensuussa ei ole monta kunnon ruoka-ravintolaa. Yksi on Rantakadulla.

– Delizian puute on Joensuussa valtava. Olimme nyt Italiassa enkä sielläkään syönyt Delizian veroisia pastoja. Monet ovat harmitelleet, ettei paikkaa enää ole.

Elvis kokkaamaan
Tarmon kanssa

Tänä iltana K5-kanavalta nähtävässä Kokkaa ja Soppaa -ohjelmassa Janne Hongisto tekee pihvejä ja täytettyjä lettuja kokki Tarmo Waseniuksen kanssa.

Vieraana ohjelmassa hän haluaisi nähdä Elviksen.

– Ois kiva nähdä Elvis elävänä. Mitä se syö, kun 70-luvulla niin turpeeseen kuntoon pääsi? Syökö se muuta kuin pillereitä?