Ikea sopii mainiosti myös tosiäijälle

Haaparanta
Timo Riistaniemi

Kun Vaimo ensi kerran esitti ajatuksen Ikea-matkasta Haaparantaan, alkoi mielessä kihistä verukkeiden keksiminen: miten voisi diplomaattisesti kunniasta kieltäytyä?

Kun on puhe kauppareissusta naisten kanssa, on kolmen kauheimman kärki selvä: kodintekstiilit, astiat ja huonekalut. Kaikki näitä myyvät kaupat ovat paikkoja, jossa äijän aikaa menee äkkiä tuntikaupalla hukkaan. Ikeassa kaikki kolme ovat edustettuina. Ei puutu kuin se neljäs kauhistus, naisten alusvaateosasto.

Sitten Vaimo osasi heittää kommentin, joka pisti ajattelemaan.

– Lähde kantamaan. Minulla on pitkä ostoslista.

Voiko fyysistä voimaa vaativaa tehtävää äijänä vältellä? Toisaalta säästäväisyyttä – joka ilmenee kauppaan mennessä valmiina ostoslistana – pitää aina tukea.

Muitakin kauppoja
Ruotsissa on…

Lopullisesti Haaparantaan lähtö varmistui, kun kyselin jo matkan tehneiltä äijiltä neuvoa. Mietin myös, mitä muuta Ruotsista voisi hankkia.

Ensimmäisinä mieleen tulivat kirjat. Vieläköhän Ruotsissa on halpoja paperikantisia pokkareita?

Yksi äijä muistutti, että ammattiautoilijat Kainuun perukoiltakin hakevat Ruotsista renkaat. Ja kuinka ollakaan: erikoinen talvi oli syönyt Vaimon autosta yhden nastarenkaan melkein sakkokuntoon.

Vaimo menee puolestaan Ikean sivuille ja pistää Herrat 14 vee ja 10 vee valitsemaan huoneisiinsa sopivat tarvikkeet. Vanhempi herra tarvitsee uuden sängynpeitteen, nuorempi lukuvalon sängyn päätyyn. Mallit ja hinnat ylös, siihen jo olemassa olevaan ostoslistaan.

Ruotsia ei
tarvitse osata

Toukokuinen lauantai on aamulla sopivan sateinen, mikä antaa matkalle hyvän lähtöpotkun. Jos olisi hyvä sää, voisi pihalla ja puutarhassa puuhata yhtä ja toista vuodenaikaan sopivaa. Nyt ei hotsita.

Bussi täyttyy syrjäkyliä kierrellessään huomaamatta. Mukana on kokeneita Ikean kävijöitä. Joku on jo kolmatta kertaa, vaikka kauppa ei ole ollut Haaparannassa kuin puolisen vuotta.

Perillä ollaan Suomen aikaa kello 11. Kauppa on juuri avannut ovensa. Annettu Ikean ostosaika – kuusi tuntia – pistää ihmettelemään. Myöhemmin ilmenee, että siinä ei ole lainkaan liikaa.

Lähdemme toiseen suuntaan kuin muut, etsimään sitä rengasliikettä. Väljät koordinaatit olemme muilta saaneet.

Haaparanta on tehty autoille. Jalankulkija saa tallustella pitkät matkat suojatietä hakiessaan. Lopulta päädymme kyselemään apua paikalliselta koiran taluttajalta. Apu tulee suomeksi. Koko Haaparannan reissulla ehkä yksi asiakaspalvelija oli ummikko, muiden kanssa pärjäsi suomella.

Suomi on kovaa valuuttaa myös maksaessa. Edullisimmaksi tulee maksaa suomalaisella pankki- tai luottokortilla. Kruunuja ei kannata ennakkoon vaihtaa lainkaan.

Rengasliike löytyy, eikä renkaiden hinta ole paha. 167 euroa kaksi kappaletta. Maksu, renkaat kantoon ja hei vaan.

Paluumatkalla poikkeaminen R-kioskia vastaavaan Pressbyrå'hon tuo selvyyttä pokkareihin. Kuukauden pokkarit -sarjassa julkaistut uutuuskirjat maksavat 69 kruunua. Jos euro on osapuilleen 11 kruunua, niin hinta on vuosina 2006–2007 julkaistusta romaanista halpa.

Ikean selviytymisopas
vasta-alkajille

Törmäämme onnekkaasti bussinkuljettajaamme ja saamme ostokset lukittuun bussiin. Ei kun Ikeaan. Kauppa on ollut auki reilun tunnin. Nyt kohtaa takaisku. Kaikki ostoskärryt ovat käytössä.

Sisällä kaupassa on ostoskorien sijasta isoja nailonkasseja, joita otamme kärryjen korvikkeeksi. Vastaavanlaisissa kasseissa suomalaiset kantoivat joskus olutta Tallinnasta ja ruotsinlaivoilta. Kassiin menisi varmaankin kolme 24 tölkin pakkausta ja muut pullopostit vielä päälle.

Lisäksi on tarjolla lyijykyniä, muistilehtiöitä ja paperista tehtyjä mittanauhoja. Niistä myöhemmin.

Ikea on kuin valtava labyrintti, jonka läpi joutuu kävelemään tietyssä järjestyksessä. Ruotsalaiseen kansankodin tapaan homma toimii järjestelmällisesti, mutta tämänlaisissa kaupoissa ihmiset tulevat katumapäälle ja palaavat tämän tästä vastavirtaan: Otetaan sittenkin se lamppu. Mitäs jos ostetaan se kukkavaasi lahjaksi?

Tungos on hetkittäin valtava ja ahdistava, vaikka Haaparannan Ikea on ihan posketon kooltaan, 24 500 neliömetriä. Haaparannan Ikeassa on 160 työpaikkaa.

Kun kansankodin ihmisten tapaan kuuluu mennä Ikeaan koko päiväksi, on keskelle labyrinttia tehty ruokala-kahvila. Perhekunnat käyvät syömässä ja jatkavat sitten labyrintissä.

Mistä seuraa, että valtavirran mukaan kulkemalla olet kassajonossa kello 16–17, ja saat jonottaa kassalle reilun tunnin. Jos ehdit kaupan läpi nopeammin, pääset puolen tunnin jonottamisella. Me valitsimme ensikertalaisiksi hienosti. Ensiksi Ikean läpi ostosten kanssa, ostokset bussiin ja toinen kerta pelkästään syömään.

Ennen kassoja on noutovarasto, jossa on valtavat hyllyköt täynnä tavaraa. Nyt ne sisäänkäynnillä saadut lyijykynät ja muistilehtiöt tulevat tarpeeseen. Kun näet vaikka jossain valmiiksi rakennetussa lastenhuoneessa kivan kaapin, kirjoitat hyllykön reunassa olevan koodin paperille: 32.11.25. Noutovarastosta etsit hyllyvälikön, hyllyn ja sieltä paketin, jossa on päällä tämä autuaaksi tekevä numerosarja. Ja olet kohta kaapin uusi omistaja.

Kaikkinensa Ikea-keikka meni äijältäkin ilman isompia sielullisia kolhuja.

Toivoisi vain, että länsinaapurikin luopuisi liki arvottomaksi käyneestä kruunustaan ja ottaisi euron käyttöön. Kassalla meni rahaa kuin Andy McCoylla, melkein kaks donaa eli kaksisataa euroa. Ikeassa halvin tavara taisi maksaa viisi kruunua. Tosin ihan joka ruuvipussia ei tullut tutkittua.