Kahvilakulttuurinsynnyinmaassa

Svetlana näyttää yhden palasista, mistä on hyvät kahvilat tehty. Esittelyssä yksi paristakymmenestä kakusta. Kuvat: Kari Kauppinen

Osa kahviloista on ollut samalla paikallaan pari–kolmesataa vuotta.

Kari Kauppinen

On kuin vuosi 1913 ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä Itävalta-Unkarin laajassa valtakunnassa. Ollaan galitsialaisessa kahvilassa. Nurkkapöydässä istuu yksinäinen mies, joka on uppoutunut muistiinpanoihinsa. Toisessa pöydässä kaksi miestä väittelee kiihkeästi kuin vallankumousta suunnitellessaan, korjaavat asentoa, henkäisevät hetken samalla haukaten palan kermaisesta Napoleonista, kuin rohkaisuksi lisäargumenteilleen.

Kaksi rakastavaista kuhertaa teepannun ääressä, josta tsajun tuoksu leviää lähipöytiin ja muistuttaa pariskunnan vieläkin itäisemmästä kotiseudusta. Pianisti virittää soitintaan iltaa varten ja rikkoo ajan: koskettimilta kaikuu hitti Lady in red, never to forget…

Kartalta kahvila löytyy helpommin, kun katsotaan Länsi-Ukrainan kohdalle, ja löydetään yli 700 000 asukkaan Lviv. Se on edesmenneen Itävalta-Unkarin ja maan rikkaan kahvilakulttuurin itäisimpiä paikkoja, jossa hallitsija on vaihtunut tiheään. Siitä kertoo kaupungin nimikin: ukrainaksi se on Lviv, venäjäksi Lvov, puolaksi Lwów ja saksaksi Lemberg.

Lviv on klassinen esimerkki keskieurooppalaisesta kulttuurista, unohdetusta historiasta ja pieniin palasiin pirstoutuneesta Euroopasta, palanen kadonneesta Itävalta-Unkarin valtiosta.

Matkailu voi olla
hapuilemista

Palataanpa kahvilaan. Siellä idempää tulleet luokkaretkeläiset hämmästelevät kaupunkia, joka vielä ennen toista maailmansotaa kuului Puolaan, mutta sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Jotakin kaupungista kertoo se, että se oli Krakovaa suurempi. Puolalle kaupunki oli ajautunut Itävalta-Unkarin suojeluksesta ensimmäisen maailmansodan tuloksena.

Sattuma ja maantiede tekivät näistä kahdesta kaupungista (Krakova ja Lviv) nykyajattelun mukaan erilaiset, vaikka perusta on edelleen sama: Lviv kuuluu Krakovan, Prahan ja Wienin kanssa samaan perheeseen. Matkailu voi olla hapuilemista myös historiassa ja ajassa.

Repaleisesta historiasta, politiikasta ja rajanvedoista välittämättä kulttuuri kestää sitkeänä; tässä tapauksessa yksi pieni osa sitä: kahvilakulttuuri ja sen ominaispiirteet.

"Aitoja" kahviloita
on joka paikassa

Eurooppalaisen kakkujen ja leivosten täyttämän kahvilakulttuurin sylttytehdas on Wien, Itävalta-Unkarin pääkaupunki. Kahviloita on ollut 1500-luvulta lähtien muuallakin Euroopassa, myös aiemmin kuin Wienissä, mutta ne ovat keskittyneet enemmän pelkän kahvin juontiin.

Keskisessä itäisessä Euroopassa kahviloista tuli sellaisia ajanviettopaikkoja, joissa oli tarjolla toinen toistaan kuohkeampia ja värikkäämpiä leivoksia ja kakkuja.

Itävallan rooli kahvilakulttuurin tyyssijana juontaa tarinan mukaan juurensa 1680-luvulle. Tuolloin itävaltalaiset kävivät turkkilaisten kanssa sotaa. Ottomaanit (turkkilaiset) jättivät perääntyessään kahvisäkkinsä vahingossa Wieniin ja sen peruja on kaupungin ensimmäinen kahvila. Samoista pavuista kerrotaan Krakovan ensimmäisen kahvilan juomat keitetyn.

Tuon ensimmäisen kahvilan jälkeläinen on myös lviviläinen kahvila, josta tarinan aloitimme. Kahviloita ei "nykyisessä Itävalta-Unkarissa" tarvitse varsinaisesti etsiä, sillä niitä on kaupunkien keskustoissa ja sivukaduilla "joka paikassa".

Kymmenien
kahvien menu

Kahviloissa on yleensä kiireetön tunnelma, ne ovat vanhoja, runsaasti sisusteltuja, niissä voi lukea lehtiä ja niissä käydään tapaamassa ystäviä.

Usein kahviloiden sisustus muovautuu samettipäällysteisistä tuoleista ja sohvista, maalauksista, kattokruunuista, sanomalehtisauvoista. Joskus voi tuntua siltä, että istuu herculepoirotin aikaisessa Idän pikajunan ravintolavaunussa. Monet kahvilat ovat savuttomia, mutta eivät kaikki.

Yleensä kaikissa kahviloissa nykyisestä maasta ja kulttuurista riippumatta on pöytiin tarjoilu. Tämä erottaa Sankarimatkailijan Krakova -oppaan kirjoittajan Tapani Kärkkäisen mukaan ne valitettavan usein suomalaisista: "Koska ollaan Euroopassa, kahvilavieraat istuvat pöytiin palveltaviksi eivätkä hortoile pitkin kahvilaa kahvikuppi toisessa ja kauppakassi toisessa kädessä."

Syvästä kahvilakulttuurista kertoo myös se, että kahveista on yleensä oma menunsa. Kah-veja saa myös alkoholin kanssa, ja yleensä myös menun ulkopuolelta oman mieltymyksen mukaan, jos tarveaineet löytyvät; palveluasenne on harvoin esteenä mielikuvitukselle.

Vakavasti asiaan suhtautuvassa kahvilassa voi myös osoittaa tietämättömyytensä. Kun tilaa espresson, joka on hyvin vahva ja pieni musta kahvi, tarjoilija tuo herkästi juuri menun, jotta asiakas voi valita espressonsa. Listalta löytyy erilaisista kahvilaaduista tehtyjä erilaisia sekoituksia. Myös kahvin määrän grammoissa voi valita, jotta asiakas voi päättää kahvinsa vahvuuden. Ja kaiken tämän päälle tulevat muut kahvit, Suomessa erikoiskahveiksi kutsutut juomat.

Itävalta-Unkari kattoi seuraavien nykyisten valtioiden alueita: Itävalta, Unkari, Puola, Tsekki, Ukraina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Italia ja Romania.