Kuin valkoinen kilpikonna turkoosia merta vasten

Budvan vanha kaupunki on pieni, kapeakujainen labyrintti aivan meren äärellä. Kuva: Budvan Matkailutoimisto

Budvan satamassa tapaa vielä aitoja kalastajiakin. Kuva: Pentti Väistö

Tuula Koponen

Budva on kuin pieni, valkoinen kilpikonna vasten sinistä merta, kuvaili Montenegron rannikolla sijaitsevaa niemenkielekettä brittikirjailija Rebecca West 1930-luvulla.

Budva näyttää 70 vuoden jälkeenkin samanlaiselta jalokiveltä turkoosinsinisessä Adrianmeressä, vaikka takana on kaksi sotaa, paha maanjäristys ja vuosikymmenet Titon kommunistihallintoa.

– En ole koskaan nähnyt kauniimpaa, huokasi myös Rolling Stonesin Mick Jagger konserttimatkallaan Budvan rivieralla muutama viikko sitten.

Myös julkkikset
tuntevat Budvan

Rolling Stonesin heinäkuinen Budvan konsertti nosti vuosi sitten itsenäistyneen Montenegron taas parrasvaloihin. Konsertti veti paikalle alueen kermaa aina naapurimaiden presidenttejä myöten. Vauraimmat maksoivat lipuistaan 1 000 – 2 000 euroa ja saivat seurata esitystä huvijahdeista mereltä.

Budvan rivieralla julkisuuden henkilöihin totuttiin jo vanhassa Jugoslaviassa. Sveti Stefanin keskiaikainen linnoitussaari on ollut 50-luvulta lähtien hotelli, ja siellä ovat lomailleet muun muassa Sophia Loren, Richard Burton ja Elizabeth Taylor. Tiedetään jopa prinssi Charlesin ja Dianan suunnitelleen sinne kuherruskuukauttaan, mutta matka peruuntui tiedotusvälineiden liiallisen kiinnostuksen vuoksi.

Sveti Stefanissa yö maksaa 750 euroa, mutta tämän kesän hotelli on remontissa.

Kuhiseva
turistikeidas

Noin 26 000 asukkaan Budvan kuntaan kuuluvat pienet Becicin ja Petrovacin kaupungit. Budvan kaupungissa asuu vakituisesti 11 000 ihmistä.

Budva on ollut osa sekä antiikin Kreikan että Rooman valtakuntia, ja ensimmäiset maininnat siitä ovat 2500 vuoden takaa. Maanjäristys vuonna 1979 tuhosi vanhaa kaupunkia mutta tuhon jäljet on pääosin korjattu.

Sen sijaan 1990-luvun alussa alkaneet Jugoslavian hajoamissodat eivät tehneet tuhojaan, sillä Montenegro pysytteli taistelujen ulkopuolella. Valtioliitossa Serbian kanssa Montenegro kärsi kuitenkin sodan seurauksista: taloudellisesta ja poliittisesta eristyksestä sekä turistivirran katkeamisesta vuosiksi.

Nyt itsenäistymisen ja alueen rauhoittumisen myötä matkailu on elpynyt, ja viime kesäkaudella Budvan rivieralla lomaili lähes puoli miljoonaa matkailijaa.

Rantabulevardilla ja sokkeloisessa vanhassa kaupungissa on pieniä kauppoja, kahviloita, baareja ja ravintoloita, joiden hintataso on vielä kohtuullinen jopa naapuri-Kroatiaan verrattuna. Ja hintoja on helppo vertailla, sillä Montenegron virallinen valuutta on euro.

Ylpeitä mutta
myös ystävällisiä

Montenegrolaiset liittävät mielellään itseensä määritteet itsepäinen, rohkea ja ylpeä. He ovat vuoristolaisia, mustien vuorten (Montenegro = musta vuori) kansaa.

Ylpeän kansanluonteen piikkiin voi ehkä pistää myös puutteita palvelutasossa. Varsinkin Budvan alueen palvelua on luonnehdittu kulmikkaaksi, joskus jopa välinpitämättömäksi.

Montenegrolaiset ovat kuitenkin yleisesti ottaen ystävällisiä ja vieraanvaraisia, eikä vajavainen kielitaitokaan estä tutustumisyrityksiä. Turistikeskusten ulkopuolella on yhä tapana, että asiakas maksaa kahvilassa ensimmäisen juoman – ja isäntä toisen!

Kesäkaudella saattaa matkailijan tehdä mieli vuoristoon, sillä kuumuudessa ja ahtaudessa makuupaikan löytäminen rannalta voi olla vaikeaa. Silloin kannattaa lähteä esimerkiksi henkeäsalpaavalle vuoristoreitille Kotoriin ja Cetinjeen.

Cetinje on vanhan Montenegron kuningaskunnan pääkaupunki, Kotor taas matkailulla elävä suojelukohde.

Värikkään orientin
viimeinen rosvo

Budvasta etelään Montenegro saa kokonaan uudet kasvot. Ulcinjista Adaan on 13 kilometriä hiekkarantaa. Siellä on myös palanen värikästä orienttia.

Maan eteläisin kaupunki Ulcinj on Montenegron albaanien keskus.

Bojanajoen kalastajaravintolat ovat maankuuluja herkuistaan ja ikivanhoista kalastushyteistään, mutta Ulcinjin seudusta kannattaa mainita vielä yksi historiallinen jäänne: musta suku. Turkkilaisvallan aikana Algerian käskynhaltija perusti sinne merirosvojen tukikohdan. Kauppatavara olivat muun muassa mustat orjat, ja muistona noilta ajoilta Ulcinjissa elää vielä yksi arvostettu tummaihoinen suku.