Latinalaisen rento yliopistokaupunki

Jukka Laurimo

Portugalilaisille Coimbra ei ole ihan mikä tahansa kaupunki. Se oli maan ensimmäinen pääkaupunki, ja siellä on yksi koko maanosan vanhimmista yliopistoista, joka on perustettu Lissabonissa 1290. Myöhemmin yliopisto siirrettiin Coimbraan, ja pääkaupunkiasema meni etelämmäksi Lissaboniin.

Historia näkyy Coimbrassa arvokkaina rakennuksina. Yliopisto on kaupungin korkeimmalla kohdalla, mikä johtuu siitä, että se on entisen kuninkaallisen palatsin tiloissa.

Kaupungista tuli aikoinaan tärkeä hallintopaikka, koska se on korkealla, helposti puolustettavalla kukkulalla. Matkailukielellä se tarkoittaa loputtomia portaikkoja. Lähestyipä kampusta melkein miltä suunnasta tahansa, niin kiipeämiseltä ei voi välttyä. Kauppahallin takana sentään oli hissi, joka vei suoraan kampusalueelle.

Brittiläisistä vanhoista yliopistoista poiketen kuninkaanlinna on Coimbran yliopiston lähes ainoa historiallinen rakennus, muut kampuksen osat ovat pääsiassa 1940-luvulla ja sen jälkeen rakennettuja. Pääsylippuja yliopiston tiloihin myytiin neuvostotyylisessä arkisto-kirjastorakennuksessa.

Lepakoita
kirjastossa

Yliopiston vanhassa osassa on paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten upea barokkityylinen kirjasto 1600-luvulta. Sen erikoisuus ovat lepakot, jotka pitävät kirjoja uhkaavat hyttyset kurissa. Vierailijoille lepakot ilmestyvät harvemmin, mutta kirjaston pöydät on suojattava niiden jätöksiltä iltaisin.

Kirjaston alakerrassa on toinen erikoisuus, yliopiston oma vankila, johon suljettiin huonosti käyttäytyviä opiskelijoita, opettajia tai näiden omaisia. Yliopiston rankaisuoikeus päättyi vuonna 1832, jonka jälkeen sellejä käytettiin kirjavarastona.

Kirjaston vieressä oli portugalilaisittain tyypillisillä sinivalkoisilla kaakeleilla vuorattu kappeli.

Yliopiston pääsalia käytetään yhä tohtoripromootioissa ja muissa tärkeissä tilaisuuksissa. Sen kupeessa on Latinalainen parveke, joka on saanut nimensä siitä, että opiskelijoiden piti keskiajalla puhua latinaa tauoillakin.

Upeiden rakennusten lisäksi yliopistolla on paljon vanhoja perinteitä, kuten seremonioita ja lauluja, joihin Coimbran oma fado-laulukin kuuluu. Näillä eväillä se on hakenut pääsyä UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Vanhassa korttelissa on osia, joissa voi vierailla ilmaiseksi, jos ei halua maksaa kuuden euron hintaista pääsymaksua, kuten opiskelijakahvila. Kahvilassa oli pieni terassi, josta oli kaunis näköala kaupungin yli. Myös suuri sisäpiha näköalaterasseineen on avoinna yleisölle.

Kalliolla
kukkulalla

Vanhaa keskustaa ympäröivät korkeat muurit, joista suurin osa on nyt kadonnut.
Jotakin on sentään säilynyt, kuten pääporttina toiminut Almedina-torni, joka on avoinna yleisölle. Torni on rakennettu Portugalin muslimiajalla, kuten nimestäkin voi päätellä.

Tornissa voi katsoa audiovisuaalisen esityksen vanhan kaupungin historiasta, ja siellä oli myös keskiaikaisen kaupungin pienoismalli. Lopuksi voi kiivetä katsomaan näköaloja. Oppaana tornissa oli sympaattinen portugalilaismies, joka kertoi viettäneensä viimeisimmät kesälomansa Suomessa.

Coimbran vanha kaupunki on rinteessä muurin molemmin puolin. Sen varsinaisista nähtävyyksistä tärkeimpiä ovat vanha ja uusi katedraali. Keskustan toisella laidalla oli jykevä aquadukti, joka on rakennettu keskiajalla.

Elävä
kaupunki

Coimbra on arkista elämää viettävä kaupunki, jossa on muutakin kuin pelkkää historiaa ja yliopisto. Matkailijoita kaupungissa ei ollut häiritsevän paljon, ainakaan turistikauden ulkopuolella. Tavallisten coimbralaisten touhuja näkee näkee vaikkapa vilkkaassa kauppahallissa tai keskustan ostoskaduilla.

Portugalin arkeen voi lukea myös jalkapallon. Kaupungin oman joukkueen Academican otteita voi seurata hulppealla 30000 katsojan stadionilla, jossa pelattiin myös vuoden 2004 EM-pelejä.

Elämänlaatua Coimbrassa on kohotettu elvyttämällä Mondego-joen rantoja virkistyskäyttöön. Rannoilla on nyt uudenaikaisia puistoalueita, joista vanhan kaupungin puoleiseen Mondego-puistossa on uusi ravintola-alue laajoine terasseineen aivan veden äärellä.

Joen yli pääsee viime syksynä avattua Ines ja Pedro -kävelysiltaa pitkin. Ines ja Pedro olivat Coimbran omat rakastavaiset, joista Pedro oli Portugalin kuningassukua ja Ines Espanjan aatelisia. Tarina päättyy onnettomasti, sillä Inestä pidettiin maalle uhkana, ja hänet murhattiin Quinta das Lagrimas -puistossa, johon pääsee nyt kätevästi sillan ylittämällä.