Täsmähoidolla läskit kuriin

Lihavuuden hoito on mullistumassa. Geenitutkimuksen antama tieto tuo uudet täsmälääkkeet jo sukupolven kuluessa. Jo nyt tiedetään, ettei sama elämäntapa sovi kaikille.

Samalla ruokavaliollakin toinen pitää painonsa, toinen kartuttaa vatsamakkaroita. Lihavuuteen altistavia geenejä kantaa ehkä noin kaksi kolmasosaa väestöstä. Tulevaisuudessa niiden aktivoituminen voidaan ehkä estää jo etukäteen lääkehoidolla. Kuva: Jouni Turunen

Terhi Karttunen

Syyllistäjät ovat pitkään riehuneet ylipainoisten kimpussa: lihavuus on laiskuutta, sillä jokainen voi harrastaa liikuntaa, jos viitsii. Lihavuus on jopa tyhmyyttä, sillä hölmöähän on olla pitämättä itsestään huolta. Ja joka tapauksessa lihavuus on oma vika!

Tähän ovat sortuneet median lisäksi jopa terveyskasvattajat. Samaan aikaan tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet, ettei asia ole näin yksinkertainen. Lihavuuden genetiikkaa on tutkittu toistakymmentä vuotta. Nyt ollaan varmoja siitä, mitä ylipainoiset ovat väittäneet iät ja ajat: toiset yksinkertaisesti lihovat helpommin kuin muut.

– Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan, vahvistaa Suomen lihavuustutkijoiden kunniapuheenjohtaja, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja professori Aila Rissanen.– Lihomisalttiuden, samoin kuin hoikkana pysymisenkin taustalla on selvästi geneettisiä tekijöitä. Olemme jo pitkään tienneet, että jopa 60–80 prosenttia painosta selittyy perinnöllisillä syillä.Rissasen mukaan kenenkään ei pitäisikään vertailla omaa elopainoaan ja sen saavuttamiseksi vaadittuja ponnistuksia muihin. Kelvollisia vertailukohtia ovat korkeintaan omat lähisukulaiset – jos hekään.

Isot tutkimusaineistot
tuottavat pian tulosta

Kuopion yliopiston rehtori, professori Matti Uusitupa muistuttaa, että lihavuuden genetiikan tutkimuksessa koettiin läpimurto jo 12 vuotta sitten. Tuolloin löydettiin leptiini-niminen hormoni, joka erittyy rasvakudoksesta ja säätelee ruokahalua keskushermostotasolla. Leptiinin eritykseen vaikuttava geenivirhe on ihmisellä harvinainen, mutta havainto innoitti muiden lihomiseen vaikuttavien geenipoikkeamien etsimiseen.

Tuorein geenitutkimuksen tuottama uutinen saatiin huhtikuussa. Brittitutkijat löysivät laajassa, 37 000 ihmistä käsittävässä tutkimuksessa FTO-geenin muunnoksen, joka näyttää altistavan ylipainolle. Tutkimusraportin mukaan niillä, joilla on geenimuunnoksen yksi kopio, on 30 prosentilla kohonnut ylipainoisuuden riski – kaksi kopiota nostaa todennäköisyyttä jopa 70 prosentilla.

– Tulevaisuudessa tällaisissa tutkimuksissa käytetään yhä suurempia aineistoja. Tällä tavalla löytyy varmasti useita lihavuuteen altistavia geenejä, Uusitupa sanoo.

– Tutkimus ei ole helppoa, sillä todennäköisesti on olemassa useita kymmeniä, ellei satoja lihavuuteen vaikuttavia geenejä. Yhden yksittäisen geenin merkitys voi olla pieni. Olen silti varma siitä, että muutaman vuoden sisällä löytyy jotakin merkittävää uutta.

Altistava geeni
hyvin yleinen

Lihavuusgeenit ovat todennäköisesti hyvin yleisiä. Aila Rissasen mukaan niitä kantaa jopa kaksi kolmasosaa väestöstä. Todennäköisin selitys asialle on se, että historian nälänhädissä ovat parhaiten selvinneet ne, joiden keho varastoi rasvaa helpoiten.

Ennen henkiinjäämistä edistäneet ominaisuudet ovat nyt muuttuneet vihollisiksi. Kun ruokaa on runsaasti tarjolla, moni lihoo. Ylipainon aiheuttamat sairaudet – sydän- ja verisuonitaudit, 2-tyypin diabetes, syövät – ovat kansanterveydellinen uhka.

– On jopa ennustettu, että jos edetään nykyvauhdilla, vuonna 2100 kaikki pohjoisamerikkalaiset ovat lihavia, Rissanen varoittaa.

Vielä nyt ei geenitutkimus ole kyennyt tarjoamaan uusia keinoja lihavuusepidemian rajoittamiseen. Tutkijat uskovat, että tehokkaita lääkkeellisiäkin keinoja tullaan keksimään. Tällä hetkellä olennaisin anti on tieto siitä, että samanlainen elämäntapa ei sovi kaikille – toisten pitää olla muita tiukempia pysyäkseen normaalipainossa.

– Ei ole mitään syytä nostaa käsiä pystyyn, jos tietää tai epäilee itseään lihavuudelle alttiiksi. Päinvastoin: pitää jo varhemmin ryhtyä ehkäiseviin toimiin, toteaa Matti Uusitupa.

Fakta: lihavuuden geenitausta

Jopa 60-80 prosenttia ihmisen painosta määräytyy perinnöllisistä syistä.
Lihavuuteen altistavia geenejä on ehkä noin kahdella kolmasosalla ihmisistä. On löydetty myös sellaisia geenityyppejä, joilla on yhteys hoikkana pysymiseen.
Lihavuudelle altistavia geenien alatyyppejä saattaa olla kymmeniä, ellei satoja erilaisia. Vasta murto-osa on löydetty. Tuorein näistä on brittitutkijoiden huhtikuussa esittelemä FTO-geenin muunnos.
Geenit voivat altistaa lihomiselle monin tavoin: lisäämällä ruokahalua, pienentämällä perusenergiankulutusta tai varastoimalla syötyä rasvaksi normaalia helpommin.
Tällä hetkellä lihavuusgeenin kantaminen tarkoittaa sitä, että normaalipainon säilymiseksi on noudatettava tiukempaa ruokavaliota ja elämäntapaa kuin muiden.
Tulevaisuudessa lihavuusgeenejä voidaan estää aktivoitumasta esimerkiksi lääkehoidolla tai geenin vaihdolla.

Fakta: täsmälääkkeitä lihavuuteen

Tällä hetkellä lihavuuden hoitoon on olemassa kolme reseptilääkettä. Orlistaatti estää rasvan imeytymistä. Sibutramiini ja rimonabantti vaikuttavat keskushermostoon ja vähentävät ruokahalua. Lääkkeitä määrätään vain merkittävästi ylipainoisille. Tulevaisuudessa lihavuutta voidaan hoitaa kartoittamalla yksittäisen ihmisen geenikartta ja etsimällä täsmälääkkeitä lihavuuteen altistavia geenejä kohtaan. Kun geenit tunnetaan, voidaan lihavuutta myös ennaltaehkäistä ohjaamalla ruokavaliota ja elämätapaa yksilöllisesti.
Lääkkeellinen lihavuuden hoito voi olla mahdollista sukupolven päästä. Tuolloin lihavuuteen altistavan geenin toiminta voidaan ehkäistä täsmälääkkeellä.
Tarvittaessa geeni voidaan myös vaihtaa. Menetelmää käytetään jo nyt sellaisissa vakavissa sairauksissa, jotka johtuvat jostakin yksittäisestä geenivirheestä.