Päiväkirjamerkintöjä poikamiehen iloista ja suruista

Joensuulainen Routaraja pyöräytti marraskuussa esikoisensa, Poikamiehen päiväkirjaksi ristityn debyytin. Kuvassa Pate Nykänen, Matti Mustalampi, Rami Vaahtopää sekä Kosti T. Rautamäki.

Joensuu
Tiina Sormunen

Aika monta keikkaa ja juhlatilannetta ehti huiskahtaa, ennen kuin Routaraja pääsi ihastelemaan kapaloihin käärittyä esikoistaan. Kasteessa 13. marraskuuta syntynyt pienokainen sai nimekseen Poikamiehen päiväkirja.

Joensuulaisyhtyeen debyyttilevyn työstö oli varsin hajanaista, eikä syntymääkään ole juhlistettu kuin lähinnä työn merkeissä eli keikkailemalla.

Sen verran rauhallinen olotila suomirockia soittavien vanhempien keskuudessa on kuitenkin vallinnut, ettei Matti Mustalampea (laulu), Kosti T. Rautamäkeä (kitara), Pate Nykästä (basso) ja Rami Vaahtopäätä (rummut) tarvinnut kovin montaa kilometriä jahdata haastatteluun väsyttämiseksi.

Millaisia merkintöjä Routarajan debyyttilevy Poikamiehen päiväkirja sisältää?

– Tarinoita rakkaudesta, parisuhteista ja tietenkin poikamiehen iloista, haaveista ja tuskasta. Jokainen kappale sisältää yhden oman tarinan muodostaen näin levylle päiväkirjamaisen kokonaisuuden.

Oliko odotusaika studiossa miten helppo?

– Kyllähän siinä vähän oli semmosta "tulis ny jo" henkeä. Aika vapaasti saimme tehdä mieleistämme jälkeä ja varsinaisia erimielisyyksiä ei ollut muistin mukaan ollenkaan. Enemmänkin vain monia ideoita, joista valittiin käyttökelpoisimmat.

– Rumpuihin taidettiin tuhlata kaksi kokonaista päivää. Sen sijaan studiohommien aloituksesta valmiisiin nauhoituksiin meni tasan yhdeksän kuukautta. Perinteinen raskausaika. Kaikkineen tasan vuosi siihen, että levy oli kansineen kädessä.

Poikamiehen päiväkirja syntyi omakustanteena. Millaista puuhaa sellaisen tekeminen on?

– Rahoitus saatiin kokonaisuudessaan bändin omasta budjetista, eli keikkailemalla on rahat kääritty kokoon. Aikataulutus oli erinäisten kiireiden, niin meidän kuin äänittäjienkin osalta, hieman hankala, mutta iltoja ja viikonloppuja sieltä täältä.

– Omakustanteen ja itse tuottamisen etu on se, että on oma tupa ja lupakin. Itseään saa toteuttaa ilman niskaanhengittäjää.

Mistä kaikkialta Poikamiehen päiväkirjaa voi tiedustella?

– Meiltä suoraan eli hyvillä kontakteilla ja vaikka sähköpostilla. Keikoilta toki myös, missä siihen saa vaikka nimmarit, jos tahtoo. Näillä näkymillä Levy-Eskoilta ja ehkä Joensuun Prismasta.

Jos vertaa aikaisempiin Routarajan äänityksiin, miten Poikamiehen päiväkirja eroaa niistä?

– Me olemme tähän mennessä tehneet lähinnä vain noita "kellaridemoja" omalla treeniksellä. Tämä oli siis Routarajan debyytti virallisissa merkeissä ja nauhoitettu pro-ihmisten toimesta. Vaikka nykyisin kotituotoksina tehdään huomattavankin hyvää jälkeä, niin kyllä ammattimaisen tekemisen ja ammattistudion jälki näkyy ja kuuluu.

Mitä levyn julkaisun jälkeen on tapahtunut ja mitä vielä tapahtuu?

– Keikkoja pukkaa niin paljon kuin kalenterit antavat myöten. Keväällä meillä on tulossa pienimuotoinen kiertue levyn tiimoilta, joka kantaa yllättäen nimeä "Poikamiehen päiväkirja". Keikoilla haetaan näkyvyyttä, kontaktia yleisöön ja toki edistetään myös levyn pärjäämistä markkinoilla.

Routaraja on haalinut itselleen aktiivisesti keikkoja ennenkin, esimerkkinä vaikkapa heinäkuinen Rantaterassikiertue. Miten viime kesän kiertue meni?

– Viime kesän kiertue oli onnistunut niin bändien osalta kuin yleisömääräisesti, vaikka sade häiritsikin. Keikat ovat meille mukava viikonlopun viettotapa, ja jos joku meitä tulee katsomaan niin aina parempi

– Kiertue tehdään varmasti myös ensi kesänä. Kiertueen muoto vain saattaa hieman muokkautua, mutta jotakin on luvassa taatusti. Tässä tahtoo käydä niin, että nälkä kasvaa syödessä ja kuviot suurenevat. Niin on tähänkin mennessä käynyt vuosi vuodelta.

Routarajan tyylinä on rakkausrock. Ketä te erityisesti haluatte musiikillanne vikitellä?

– Rakkaushan on elämän tärkein ainesosa, joten kaikille kanssaeläjille. Mutta ehkä kuitenkin hieman varttuneempaa yleisöä. Eihän Routarajan musiikki ihan NRJ:n tai Voicen main streamia ole, mutta on siellä pahempaakin kuultu.

– Luultavasti kovimmat hevimoshaajat ja vannoutuneimmat jazz-hemmot sekä taiteellisimmat parrat eivät arvostaisi meitä niinkään. Tosin eipä heidän mielipiteensä juuri hetkautakaan. Rokkipoliiseille toivomme kelpaavamme.

www.routaraja.com