Ensi vuoden alussa pukudraamaan ihastuneita hemmotellaan, kun valkokankaalle saapuu Leo Tolstoin klassikkoromaaniin pohjautuva Anna Kareninan uutuusfilmatisointi. Elokuvan on ohjannut Joe Wright, joka tunnetaan parhaiten elokuvistaan Ylpeys ja ennakkoluulo (2005) ja Sovitus (2007), joista jälkimmäinen kuuluu ainakin itselläni elokuvien top ten -listalle.

Elokuvan pääosissa nähdään konkarit Keira Knightley ja Jude Law, ja heitä nuorempaa näyttelijäkaartia edustaa 22-vuotias - todellinen komistus - Aaron Johnson.

Tämä Anna Karenina tulee olemaan muotia rakastavien unelma-elokuva, sillä New York Daily News -lehden mukaan elokuvan pukusuunnittelija on brittiläinen Jacqueline Durran, jonka taidonnäytteitä on nähty aikaisemmissakin Wrightin elokuvissa.

Promokuvien perusteella leffassa tullaan näkemään ihania mekkoja, asusteita, silkkiä ja helmiä. Lisäksi Anna Kareninan iholla tullaan näkemään muun muassa Chanelin äveriäitä koruja. Näyttääkin siltä, että korunvalmistajat ovat löytäneet uuden markkinointikanavan pukudraamoista. Aikaisemmin Chanelin ihanuuksia on nähty elokuvissa kuten Gosford Park ja Vanity Fair.

Naisella tulee olla oma huone ja rahaa, jotta hän voisi toimia kirjailijana tai runoilijana. Näin Virginia Woolf esitti vuonna 1928 teoksessaan Oma huone.

Ajatus tuntuu nykyaikana melko itsestään selvältä, mutta todellisuus taitaa edelleenkin olla jotain toista luovilla aloilla työskentelevillä.

Muutama viikko sitten pääsin Helsingissä haastattelemaan kahta muodin kärkinimeä: Play it again, Sam -vintageliikkeen omistajaa Arja Könöstä sekä R/H-vaatemerkin suunnittelijoita, joita pidetään Suomen nuorina toivoina muodin kansainvälisillä markkinoilla.

Ensimmäisenä päivänä sain kuulla Könösen päätä huimaavan tarinan: kuinka kolmekymppinen nainen uhmasi 80-luvulla juppikulttuuria ja pani pystyyn oman putiikin käyttäen siihen asuntorahansa, vaikka kukaan muu ei hänen haaveeseensa uskonutkaan. Nykyään Play it again, Sam -liike on jo muodin instituutio, jonka ihanuuksia nähdään vuosittain esimerkiksi Linnan juhlissa. Itsekin kävin sieltä muutama vuosi sitten etsimässä hääpukua. Täysin ruusuilla tanssimista ei tosin Könösenkään elämä ole ollut, kun hän on suunnannut Lieksan peräkyliltä kohti suurta maailmaa, tästä kirjoitan lisää muutaman viikon päästä julkaistavassa henkilökuvassamme.

Seuraavana päivänä haastattelin R/H-vaatemerkin luojia Emilia Hernesniemeä ja Hanna Riiheläistä, joista julkaistiinkin Karjalaisessa jo juttu keskiviikkona 12. syyskuuta. Myös nämä naiset kertoivat tarinansa, mistä kaikki sai alkunsa, mitä uhrauksia he ovat joutuneet tekemään myös yksityiselämässään ryhtyessään muotisuunnittelijaksi - tai ”hypätessään kuiluun”, kuten he itse kuvailivat.

Vaikka R/H muodin nykyajan ilmentäjänä ja Play it again, Sam -liike menneiden vuosikymmenien edustajana ilmentävät eri asioita, jäi niistä mieleeni paljon samaa: ilman omaa huonetta ja rahaa on vaikea suunnata yhtään mihinkään. Yhteistä on ollut yrittäjien usko omaan juttuunsa ja tyyliinsä, jota on hauduteltu rauhassa vuosia. Sekä Könönen että Riiheläinen ja Hernesniemi puhuivat myös oma-aloitteisesti muodin eettisyydestä: nykyään kuluttajat arvostavat yhä enemmän vaatteen tai asusteen tarinaa ja alkuperää. Lempivaatteen tulee kestää vuosia ja lukuisia sesonkeja sekä aikaa ja katseita.

Luin muutama päivä sitten lentokoneessa viime viikolla ilmestynyttä uutta muotilehteä nimeltään Costume, joka pyrkii olemaan se ykkösvaihtoehto muodin suurkuluttajille, ihmisille, jotka "puhuvat muotia äidinkielenään."

- Anteeksi, mutta voitko kertoa, minkälaiset ovat tulvahousut? vieressä istuva rouva kurkisteli lehden sisäsivuille.

Selvennyksen (3/4 -pituinen lahje) ja kuvien jälkeen jälkeen hän halusi myös selvittää, mitä munatakki (no, munanmuotoinen) tarkoittaa.

Entäpä sitten se uusi lehti? Kyseessähän on pikemminkin yhteisö kuin lehti, sillä lukijatkin pääsevät tekemään lehden sisältöä, ja varsinaisten toimittajan lisäksi muotibloggaajat saavat sivuilla paljon tilaa.

Lopputulos on on hieman sekalainen mutta raikas ja kansainvälinen (puolet sisällöstä tulee Tanskan ja Norjan Costume-lehdistä). Kauniita kuvia ja vaatteita kyllä riittää, mutta pintaa syvemmälle ei aiheissa mennä. Toisaalta niin ei kai ole tarkoituskaan. Eri asia on se, kuinka pitkään pintaraapaisuja jaksaa lukea ja selata. Innolla jään kuitenkin odottamaan seuraavaa muotipläjäystä.

Sunnuntaina Ilosaarirockiin saapuneet olivat lukeneet kiltilsti säätiedotuksia, sillä uskomattoman moni oli valinnut rokkikengikseen kumisaappaat.

Laulurinteellä olikin aikamoinen näytös eri värisiä ja tyylisiä kumppareita. Hai-kumpparit ovat toki edelleenkin klassikot, mutta rinnalle on ilmestynyt piristäviä vaihtoehtoja: korollisia, maiharityyppisiä sekä ihania kausivärejä. Tämän kesän perusteella investointi ei ole ollut ollunkaan huono; kyllähän joka kesä täytyy uuden ballerinatkin saada, miksei sitten kausikumppareitakin?

Mikko Mattila pukeutui klassikoihin.

Jenny Kilponen suorastaan odotti sunnuntaina kunnon vesisadetta, kun varusteet olivat sen mukaiset.

Maarit Leppänen, Minna Tirinen ja Marja Leppänen esittelevät ihanuuksiaan.

Salla Hotari oli valinnut asuunsa motoristihenkiset kumisaappaat.

Niin se vain Ilosaarirockin ensimmäinen päivä mennä pyörähti nopeasti, ja kameran kanssa pääsin bongailemaan festarikävijöitä vasta loppupäivästä.

Sää oli eilen suosiollinen - vain pieni kuuro kasteli kerran rokkikansan, mutta jätti valitettavasti jälkeen kylmän ilmamassan. The Hivesin keikan aikana näkyi monia hellevaatteisiin pukeutuneita juhlijoita, jotka suorastaan tärisivät paikoillaan - toivottavasti huippumahtava keikka lämmitti vähän. Toisaalta myös yllättävän monilla oli käsineet mukanaan, eipä moinen olisi kyllä tullut itselle mieleen festarilaukkua pakatessa.

Keinonsa kullakin. Esimerkíksi Ylex-lavalla ihastuttivat tyylikkäät Paola ja Kai Suhonen, mutta myös Maaret Launis, joka kertoi rokkityylinsä ystävän anopin kettupuuhkasta ja ystävän vanhasta Topshop-mekosta sekä second hand -laukusta.

Alapuolella olevassa kuvassa poseeraavat taas Josefine Eriska ja Outi Kallio, joilla oli vauhti päällä Elokuu-yhtyeen keikalla Rentolavalla. Tanssiminen - sehän on lämmittelymuodoista mukavin!

PS. Lauantain esiintyjistä suurimman vaikutuksen teki Lapko-yhtyeen solisti Ville Malja. Hieno ääni ja hienot liikkeet! Minun lisäkseni moni muukin oli viettänyt ensimmäiset biisit silmiään siristellen: valkoiset pyöräilyhousut vai stretchfarkuista tehdyt sortsit? No, ne olivat nuo jälkimmäiset - ja todella hotit!