Back
Olli Sorjonen

Olli Sorjonen

Ajatuksia elämän kahdesta suolasta: ruuanlaitosta ja kulttuurista.

Kalenteri Kalenteri

Elokuvat:
Inside Out - Mielen sopukoissa
Koskettava ja älykäs piirretty, joka sopii sekä aikuisille että lapsille.

Mad Max - Fury Road
Ehkäpä paras toimintaelokuva sitten ensimmäisen Matrixin tai Terminator 2:n. Tunkkaisen genren harvoja valopilkkuja.

Levyt:
Paperi T- Malarian pelko
Soi tauotta ilmestymisensä jälkeen. Hienoa ajankuvaa. Ja hienoja musiikkivideoita. Jää chekkoset ja muut pepsodent-räppärit auttamatta taustapeiliin.

Deafheaven - New Bermuda
Black metal yhdistettynä shoegazing-poppiin. Rumaa. Kaunista. Hienoa.

Kirjat:
Karl Ove Knausgård - Taisteluni 5.
Ei pääse yli eikä ympäri: tämän hetken tärkein kirjailija. Houellebecqit ja oksaset jäävät kauas taa. Viimeinen osa sarjasta ilmestyy suomeksi keväällä 2016.

Aimo Salonen - Golgatasta itään
Kun kollega kirjoittaa romaanin, jossa ruoditaan kaiken hyvän lisäksi kunnallispolitiikan kiemuroita, on pakko tykätä.

Näyttelyt:
Venetsian Biennaali
Valtava kattaus tämän hetken kiinnostavin taidetta. Mykistävä kokonaisuus, joskin liikaa videoita.

Jani Leinonen - Tottelemattomuuskoulu
Mieltä lämmittää, kun talouselämän setämiehet suuttuvat taiteilijalle. Taiteella on muutosvoimaa. Yksi Suomen tärkeimmistä nykytaiteilijoista.

Venetsian biennaali on maailman kuuluisin ja yksi arvostetuimmista taidenäyttelyistä. Biennaali kertoo, mikä on tärkeää virallisessa taidemaailmassa. Juuri nyt se on videotaide läkähtymiseen saakka.

Sateisen syksyn pelastajat.

1. Draama-Helmi
Hieno uusi tuttavuus, pyörinyt voimasoitossa kohta jo kaksi kuukautta eikä vieläkään kyllästytä. Koko levy löytyy Soundcloudista. Videokin on hieno:



2. Ai Weiwein ja Jani Leinosen taidenäyttelyt  Helsingissä.
Molemmat taiteilijat ovat poliittisia. Molemmat taitelijat aiheuttavat kohuja. Molemmat taiteilijat tekevät tasokasta ja älykästä taidetta. Näyttelyiden ilmaisu täysin erilaista, mutta hengenheimolaisia asenteeltaan.

3. Italialaiset punaviinit.
Syksy on punaviinien aikaa. Tänä syksynä maistuu italialainen punaviini. Chianti Classico, Barolo, Amarone. Herkkuja riittää.
 

Joensuun taiteilijaseura rikkoo rajoja perustamalla pysyvän näyttelyn Sokoksen näyteikkunaan. Taiteen ja markkinavoimien yhteiselo ei ole ongelmatonta mutta lisääntyy koko ajan.

Joensuun taiteilijaseura tekee jotain, mitä ennen ei ole tehty: käyttää ostoskeskuksen näyteikkunaa vaihtuvien näyttelyidensä pysyvänä pitopaikkana. Tämä on ainutlaatuista koko Suomessa. Ensimmäinen kokeilu tehtiin keväällä ja sen kannustamana nyt on luvassa neljä näyttelyä seuraavan vuoden aikana.

Taideteokset eivät kuitenkaan ole näyteikkunassa ilman seuraa.

Teokset ovat osa näyteikkunoiden sommitelmia, joissa esitellään myynnissä olevia tuotteita, tällä kertaa syysmuotia.

Myynnissä olevat tuotteet myös määrittävät, millaisia taideteoksia näyteikkunaan valitaan. Syyskaudella teoksissa piti olla mustaa ja hopeaa.

Lopulliset teosvalinnat tekee Sokoksen somistaja, ei taiteilijaseura.

Koko projekti olisi helppo tuomita yllä olevan perusteella.

Markkinatalous alistaa taiteen palvelukseensa mainostamaan ja myymään kulutustuotteita. Taiteilijat saavat muruja pöydältä, jos sitäkään.

Esimerkiksi Suomen tunnetuin kuvataidekriitikko Otso Kantokorpi on ottanut hyvin vahvasti kantaa siihen, että taidetta ja markkinavoimia ei saisi sotkea keskenään miten sattuu, kuten on tehty Sinebrychoffin taidemuseon Coca-Cola-näyttelyssä. Siellä esillä on muun muassa pääsponsorin oman kokoelman Coca-Cola-aiheisia taideteoksia.

Kantokorpi muistuttaa blogissaan, että vaikka yhteistyötä museoiden ja yrityssponsoreiden kanssa on tehty aiemminkin, on tapana ollut korostaa sitä, että yhteistyö ei saa vaikuttaa näyttelyiden sisältöihin.

- Nyt tätä periaatetta ollaan murentamassa. Materiaalisia arvoja korostavassa nykymaailmassa taide alkaa olla viimeisimpiä henkisten arvojen turvapaikkoja. Taiteen vapaus on jopa perustuslain turvaama. Olemme Suomessa tottuneet olemaan vapaita taiteen valtiollisesta säätelystä, toisin kuin esimerkiksi Neuvostoliitossa, mutta markkinatalouden tuottama piilotellumpi säätely on tulossa voimakkaasti taiteen alueelle, Kantokorpi kirjoittaa.

Sinebrychoffin museo on osa Kansallisgalleriaa.

- Se ei saa toimillaan vahvistaa ajatusta siitä, että taidemuseoitakin voidaan tarvittaessa käyttää brändimarkkinoinnin messutilana, Kantokorpi sanoo.

Vaikka Kantokorven kanssa on helppo olla samaa mieltä, ei asia ole niin mustavalkoinen museomaailman ulkopuolella.

Toki Sokos saa hyvää brändilleen, kun se tukee paikallista taidetta. Mutta siitä pitääkin saada. Sokos ei myöskään ota provisiota myydyistä teoksista.

- Taideteosten tarkoitus on elävöittää, eivät ne toimi mainosrekvisiittana, vakuuttaa vähittäiskaupan toimialajohtaja Henrik Härkönen.

Taitelijaseuran kokemukset  keväältä, jolloin teoksia oli Sokoksen ikkunassa ensimmäistä kertaa olivat niin ikään positiiviset: yksi teos myytiin ja ikkunassa mainostetun taidelainaamon kävijämäärät kasvoivat.

Näkyvyys yhdessä Joensuun keskeisimmistä kulmauksista on valtava.

- Taiteen ei tarvitse olla sisällöltään helppoa, mutta helposti löydettävissä, Arja Valkonen-Goldblatt tiivistää osuvasti.

- Taide on murroksessa niin muotojen, levittämisen ja käyttämisenkin suhteen. Uusia yhteistyötahoja etsitään koko ajan. Ei omien teostensa päällä kannata istua, Valkonen-Goldblatt jatkaa.

Se pieneltä vaikuttava seikka, että teokset ovat esillä näyteikkunassa, on lopulta merkittävä hygienian kannalta: taideteokset nähdäkseen ei tarvitse mennä kauppaan ostoksille, vaan ne näkee ohi kulkiessaan.

Näin taideteokset vertautuvat julkisiin taideteoksiin ja niiden taiteen kokemisen kynnys madaltuu, muistuttaa kuvataiteilija Pirjo Repo.

Joillekin taiteilijaseuran jäsenille yhteistyö Sokoksen kanssa ei kuitenkaan maistunut, he kokivat, että yhteistyö menee harmaalle alueelle moraalisesti.

Seuran puheenjohtaja Heidi Vasara ei koe yhteistyötä ongelmalliseksi.

- Emme me mainosta mitään brändiä eivätkä teokset ole somisteita. Ehkä joku havahtuu tämän kautta siihen, että arjen keskellä voi olla taidettakin, ei vain taulu-tv:tä.

Tuomalla taide arkiympäristöön madalletaan näkemisen, kokemisen ja mahdollisesti myös ostamisen kynnystä.

Sillä siinä missä muuten elämme jatkuvan kulutushysterian vallassa, koetaan taiteen ostaminen edelleen vaikeaksi.

- Miksi on näin? Ei taiteen ostamisen tarvitse olla elitististä asiantuntijapuuhaa, Vasara pohtii.

Sponsoroinnin ja sisällön suhde tulee jatkossa laittaa erityisen tarkkailun alle, sillä yritysyhteistyö tulee varmasti lisääntymään ja hakemaan uusia muotoja niin museoiden kuin yksittäisten taiteilijoidenkin kanssa.

Valtiovarainministeriö esittää lähes kymmenen prosentin leikkausta museoiden rahoitukseen vuodeksi 2016.

Olisi naivia uskoa, että markkinavoimat ottavat kopin ja pitävät taiteen liekkiä yllä ilman minkäänlaista oman edun tavoittelua.

Tärkeintä on läpinäkyvyys. Se, että katsojalle kerrotaan, mitkä ovat yritysyhteistyön taustat.

Medialukutaidon toivoisi olevan jo sillä tasolla, että katsoja pystyy erottamaan sponsoroidun ja tarkoitushakuisen sisällön vilpittömästä yhteistyöstä.

Uskon, että Joensuun taiteilijaseuran ja Sokoksen yhteistyö on jälkimmäistä laatua. Ja mikäpä sen läpinäkyvämpi paikka, kuin näyteikkuna.

Teksti on julkaistu alun perin Karjalaisessa 9.9.2015.

Sanoja, jotka tulee kieltää:
-foodie
-äijä
-peukuttaa
-Kaikki Tuntematon sotilas -sitaatit poliitiikassa ja urheilussa.
 

Sivu 1 / 11