EmediateAd

24052012Thu

Congratulations: Tuukka, Touko

Karjalainen

Back Viihde ja kulttuuri Alueet Kuvataidearviot 24 tunnin tuotokset Ahjon seinällä
Published: 15.11.2011 13:20  |  Updated: 02.01.2012 12:47

24 tunnin tuotokset Ahjon seinällä

Olli Sorjonen

Taideyhdistys Harha ry: Taidetta 24 h
Maija Kimanen: Suuri kaiho
Heljä Friman: Äänetön kevät
Taidekeskus Ahjo 23. marraskuuta saakka.

Ahjon pääsalissa ovat esillä Taidetta 24h -tapahtuman teokset. Taideyhdistys Harhan tapahtumassa taiteilijat tekivät teoksiaan kellon ympäri Ahjon tiloissa.

Prosessi on tällä kertaa mielenkiintoisempi ja on myös ollut luultavasti antoisampi kuin lopputulos.

Näyttelyn teokset eivät innosta ja niissä ei näy niiden syntyhistoria. Jollakin tavalla ajankulun, yhdessä ja samassa tilassa tekemisen ja yhteisöllisyyden luulisi teoksissa näkyvän, mutta ei.

Näyttelyn parhaita teoksia ovat Riikka Mattisen sympaattiset hahmot ja Niina Mantsisen hennot piirustukset sekä kaikkien taiteilijoiden töitä esittelevä kollaasiseinä.

Taiteilijanimellään kerta toisensa jälkeen riemastuttavalta Fäärsaarilta on esillä jälleen laaja esinekooste/tilataideteos. Teoksessa on paljon hauskoja yksityiskohtia, mutta ainakaan minulle ei aukene, mitä sillä yritetään sanoa tai mistä se kertoo. Kun estetiikka on sekavaa ja sanominen epäselvää, eivät hupaisatkaan yksityiskohdat auta. Mutta jäipähän mieleen kuitenkin.

Poikaystäviä ja pvc:tä

Koksi- ja Hiili-huoneissa on esillä Maija Kimasen teoksia ajatuksella yksi kaikkea. Esillä on videota monessa muodossa, veistoksia, multimediateoksia, piirustuksia, valokuvia ja maalausta.

Kimasta vaivaa sama ongelma kuin Fäärsaaria; ideoita ja tavaraa on niin paljon, että mistään ei saa kunnolla otetta, vaikka hauskojakin oivalluksia olisi tarjolla.

Kimasenkaan teoksissa ei ole mitään vikaa sinällään, ne vain vaikuttavat siltä, että hyvästä ideasta pompataan heti seuraavan, keskittymättä kunnolla lopputulokseen.

Ideoita Kimasella kyllä riittää, parhaina juna-aikataulukon tyyliin tehty listaus vanhoista ja uusista poikaystävistä sekä videoteos, jossa maasta kasvaa nainen juhlapuvussa.

Heljä Frimanin Kytö-huoneen tekstiiliteosten näyttely jättää puolestaan melko kylmäksi hyvin henkilökohtaisesta aiheesta huolimatta.

Syntisen mustan pvc:n ja sakraalin valkoisen pellavan vuoropuhelu kuitenkin toimii, ja samaa rohkeutta olisi toivonut koko näytteillepanoon.

Rate this item
(0 votes)