Tämä blogi sai ensimmäisen kipinänsä periaatteessa jo kuusi vuotta sitten.
Silloin joulupäivänä pötkähdin sohvalle ja televisiosta tuli BBC:n minisarja Ylpeys ja ennakkoluulo (1995). Ensin katsoin sitä sivusilmällä. Kun näin Mr. Darcyn nousevan vilvoittelemasta joesta valkoinen kangas liimaantuneena vartaloon, olin myytyä naista.
Minisarja avasi oven Austenin ja muiden pukudraamojen maailmaan. Pohdin aihetta tuolloin myös kolumnissani. Olen vieläkin samaa mieltä siitä, mikä niissä viehättää:
"Sanoisin, että pienet eleet, varovaiset vilkaisut, mehukkaat juorut ja tietenkin suuret tunteet. On ihanaa uppoutua maailmaan, jossa aika etenee hitaasti ja seksin ja alastomuuden tilalla on vienoja hymyjä ja punastumista. Yksikin katse voi olla vihjaus avioliitosta, ja vastaavasti yksi virhe voi viedä koko perheen maineen."
Tässä blogissa tulen siis käsittelemään pukudraamaa puolelta jos toiseltakin, esimerkiksi niiden hurmaavien asukokonaisuuksien ja kampausten näkökulmasta.
Toisaalta eikö elämä ole muutenkin yhtä pukudraamaa? Itse toteutan sitä esimerkiksi kirpputoreilla, sillä rakastan vintagemekkoja. Parhaimmat löytöni olen tähän mennessä tehnyt Brysselissä Sablonin antiikkitorilla. Lupaan kertoa, mitä tulevat markkinat tuovat tullessaan.
Ajankohtaistoimittajana pääsen myös kurkistamaan sillöin tällöin kulissien taakse. Esimerkiksi muutama päivä sitten, kun hain Joensuun kaupunginteatterin puvustamosta blogikuvaani hatun ja sulan lainaan. Teatterin varastot notkuivat ihania vaatteita, asusteita ja kenkiä. Osa vaatteista tehdään itse, mutta osa niistä on myös kirpputoreilta ja verkkokaupoista. Teatterin aarreaitassa olisin voinut viettää vaikka koko päivän. Ohessa muutamia maistiaisia.
Ai niin, teatterin aarteita pääsee nyt muutkin ihastelemaan Joensuun Carelicumissa, sillä siellä avautui juuri Työmaana teatteri -näyttely, joka on auki kesäkuun alkuun saakka.
Ps. Minua saa vinkata ihanista vintagekaupoista!
