Karjalaisen nettisivut ovat uudistuneet niin, ettei vanha puutarhatonttu tunne oloaan heti kotoisaksi näillä palstoilla. Mutta mieli palaa pihalle, vaikka talvi näyttää vasta tekevän todellista tuloaan.
Meillä ei vielä ole jäniksiä eikä kauriita pihapiirissä nähty. Metsässä lienee riittänyt ruokaa. Ja hyvä niin.

Olen päässyt kurkkimaan riistakameran kuvia lähimetsistä, ja hauskaa on ollut. Parhaiten niissä esiintyy ilkiöystäväni supikoira.
Kerran mansikkamaalla illanhämyssä säikähdin kuollakseni, kun supi oli kanssani samoilla apajilla. En tosin tiedä, kumpi säikähti enemmän. Molemmat juoksimme pois mansikkamaalta, eri suuntiin.

Ennen puutarhan kevättöitä odotan leppoisia hiihtoretkiä lähimetsiin ja lammelle. Nautin kovasti myös pihan talvisen ilmeen tarkkailusta.  

Puutarhalehdet kehottavat kilpaa suunnittelemaan ja uudistamaan pihapiiriä. Niin, talvella on aikaa istua pöydän ääressä ja piirrellä kukkapenkkejä, pensasryhmiä, suihkulähteen paikkoja ja kaikenlaisia kauniita yksityiskohtia tontin pohjapiirustuksen päälle.

Ensin kannattaa kipaista ulos ja mittailla tontti. Sitten kirjaa ylös olemassa olevat rajoitteet, kuten rakennukset, ilmansuunnat, maan laatu, tiet, kulkureitit, roskiksen paikat ja sen sellaiset.

Sitten oletkin jo vapaalla maalla: toteuta hullutkin ideasi paperilla. Sijoittele kaariportit, lepopenkit, kahvinjuontipaikat, kukkameret ja purot villin vapaasti.

Vasta myöhemmin on aikaa arpoa sitä, onko sinulla ja perheelläsi oikeasti aikaa, rahaa ja innostusta koko unelman toteuttamiseen.

Toivotan sinulle ihania innostuksen ja luovuuden hetkiä!