Jo pienenä tyttönä ihailin mummoni kamee-rintakorua. Päätin, että joskus minullakin on tuollainen. Kameekorut edustavat mielestäni edelleenkin jotain ylvästä, naisellista ja jotakin salaperäistä. Sen jälkeen ihailu jäi vuosiksi haaveilun tasolle. Sitä paitsi rentona lökäpöksy-ajanjaksona korua tuskin olisi tullut käytettyä.
Viime kesänä kaiken häähulinan keskellä, pitsimekkoa sovitellessa ja minnaparikoita sisäänajaessa, älysin, että parempaa huomenlahjaa ei voisi olla olemassa. Omien ja ystävieni hienovaraisten vihjailujen jälkeen viesti meni perille, vaikka mieheni mukaan moiset korut ovat täysin mummomaisia.
Kesän mittaan kävin ihailemassa koruja muun muassa verkkokaupoissa ja odotin innolla, että mistähän tuleva puoliso sellaisen löytää. No, hän oli tehnyt miehisen perusratkaisun ja marssinut kultaliikkeeseen. Itse en ollut älynnytkään, että kameekoruja valmistetaan vielä nykyäänkin, ja joka vuosi vieläpä hieman erilaisena. Kuvassa on siis vuoden 2011 kaulakoru. Jokin kameekoruissa vuodesta toiseen kuitenkin kiehtoo, sillä joidenkin tietojen mukaan niitä on valmistettu jo ennen ajanlaskumme alkua. Kamee nousi kuitenkin kukoistukseensa 1500-1700-luvuilla.
Huomenlahjaa suurempi ongelma olikin sitten sormukset. Kumpikaan miestä ei löytänyt mieleistään kuvastoista. Etsin itselleni sopivaa huutonetistä, antiikkiliikkeistä ja erilaisten designereiden mallistoista. Kuten mielestäni monet muutkin asiat, ovat myös vanhat sormukset kauniimpia kuin nykyiset.
Myönnän, että aluksi haaveilin vähän samanlaisesta kuin Dianallakin oli (siis sellaisesta, jolla Prinssi William kihlasi Kate Middletonin), mutta koruliikkeissä idea teilattiin saman tien: kivi ei kuulemma kestä vuosia paikoillaan ja sormus on todella epäkäytännöllinenkin.
Sitten vastaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja kahden puhelun jälkeen asia oli selvä. Minä sain vanhan kultasormuksen isoisomummini aarteista ja mieheni taas edesmenneen ukkinsa. Kultaseppä teki niistä molemmille sopivankokoiset -ja näköiset. Kaiken kruunasi kauniit käsintehdyt kaiverrukset. Ratkaisu oli eettinen, ekologinen, edullinen ja mieluinen. Kannan ylpeänä melko yksinkertaista mutta ajatonta ja tunnearvokasta sormusta.
