Sain eilen vihdoin ja viimein ajoiksi mennä elokuviin katsomaan viime viikolla ensi-iltansa saaneen Härmä-elokuvan.  Yksi kannustin oli varmastikin se, että seuraavana päivänä piti olla valmiina puhelinhaastatteluun perustuva juttu Lauri Tilkasesta. Mies näyttelee leffassa nuorta suoraselkäistä Matti Välitaloa, joka joutuu varsin verisille kilpasille veljensä kanssa niin morsion, äitinsä suosion kuin kotitilansakin suhteen.

Olin jo aikaisemmin lukenut City-lehden (2/12) hehkutuksen syntisen kauniista miehestä ja Facebookissakin sama ilmiö oli havaittavissa. Verkkokeskusteluissakin kuolattiin miehen perään esimerkiksi verraten häntä nuoren Tapio Rautavaaraan ja ihasteltiin ”hänen intohimoisia silmiään”.

Niin ne silmät.  Jos J. Häkkinenkin on omistanut laulun Laura Häkkisen silmille, niin puolestani joku voisi säveltää oman myös Tilkasen Laurille. Sen verran kohtalokkaina, ilmeikkäinä ja salaperäisinä ne nähtiin. Elokuvan ohjaaja  J-P Siili onkin paljastanut, että kun Tilkanen käveli sisään koekuvauksiin, asia oli aika lailla selvä - valitsemiskriteerinä hän kuulemma käyttää juuri silmiin liittyvää ensivaikutelmaa.

Elokuva sijoittuu 18oo-luvun Pohjanmaalle, joten puvustustakin oli mielenkiintoista seurata. Asiasta vastannut Anu Pirilä voittikin viime vuonna Jussi-palkinnon Hella W –elokuvan puvustuksesta. Erityisesti mieleen jäi Pamela Tolan esittämän Ainon musta hääpuku ja kookas pääkoriste. Porvaris- ja talonpoikaismorsiamethan sonnustautuivat vielä 1920-luvulla mustaan ja käyttivät hääasua myöhemmin juhlamekkona.  Vain puvun lisänä käytettävät kruunu ja seppele ja morsiuskorut tekivät siitä hääpuvun. Elokuvassa huomio kiinnittyy myös maskeeraukseen, esimerkiksi väkivallan ruhjeet sekä muutamien näyttelijöiden karu koruttomuus (kuten Lena Meriläisen) ovat taidokkaasti tehtyjä.