Vaikka siitä on puhuttu meille 80-luvulla syntyneille lähes koko eliniän, silti eläköitymisluvut yllättävät. Eläkepommista puhuttiin meille jo alakoulussa ja usko siihen meni jo aikaa sitten. Suuret ikäluokat jäävät kuitenkin juuri parhaillaan eläkkeelle. Suomi eläköityy kolmen prosentin vuosivauhtia.

Pohjois-Karjalaan eläköityminen osuu muuta maata kovemmin. Täällä eläkkeelle jää 3,4 prosenttia työvoimasta vuosittain. Joensuun seudulla luku on pienempi, mutta kuitenkin koko maahan verrattuna suurempi. Kovimmin eläköityminen osuu Pielisen Karjalaan ja Keski-Karjalaan, josta eläkkeelle jää noin puolet työvoimasta. Koko maakunnassa luku on kolmannes työvoimasta. Sekin on paljon.

Alakohtaiset erot ovat myös meillä suuret: sosiaali- ja terveysalalla täytettäviä työpaikkoja vapautuu vuoteen 2025 mennessä peräti kuusi tuhatta. Koulutuksesta ja kaupasta työpaikkoja vapautuu noin 2500. Monilta aloilta siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä noin puolet työvoimasta. Luvut sisältävät vanhuuseläkkeelle jäävät ja työkyvyttömyyden vuoksi eläköityvät. Tiedot perustuvat Työ- ja elinkeinoministeriön tekemiin arvioihin.

Se valtakunnallinen kolme prosenttia vuodessa on oikeasti paljon. On paljon tekemistä siinä, että ne työpaikat saadaan täytettyä ja että meillä on Suomessa oikeille aloille koulutettua työvoimaa. Joskus olen ihmetellyt sitä, miten vaikeaa tulevien työvoimatarpeiden ennakoiminen näyttää olevan. Kuitenkin luulisi kyseessä olevan yksinkertaisen vähennyslaskun. Opetusalan ammattijärjestössä ollaankin jo huolissaan, että riittääkö nykyinen koulutusvauhti tuottamaan riittävästi opettajia seuraavien viidentoista vuoden tarpeisiin.

- Meillä Suomessa herätään tilanteeseen aina vasta sitten, kun tilanne on jo päällä ja sitten pitää pikakouluttaa ihmisiä, joensuulainen OAJ-aktiivi kommentoi.

Liekö syynä 90-luvun lama vai mikä, mutta kun minä opiskelin yliopistossa humanististen alojen opiskelijoilla oli tapana itkeä yhdessä sitä, miten "koskaan emme tule töitä saamaan". Näkymä työmarkkinoille oli meille lohduton, vaikka totuus onkin osoittautunut toiseksi. En tiedä yhtäkään samaan aikaan samaa ainetta opiskellutta ja valmistunutta, joka olisi työnhakuyrityksistä huolimatta jäänyt pysyvästi työllistymättä. Se on selvää, että vakituisia paikkoja ei meille kolmekymppisille ole heti tarjolla. Toisaalta, emme enää elä sellaista aikaa, että vakituinen työpaikka olisi varmasti pysyvä. Vakituinenkin työ voi loppua.

Pohjois-Karjalassa eläköityminen ja uusien työntekijöiden saaminen voi olla kohtalonkysymys. Joensuun kaupungin edustajan mukaan rekrytointivaikeudet alkavat 20 kilometrin päässä Joensuun torista. On siis selvää, että maakunnassa työvoiman saaminen on eri tavalla vaikeaa kuin Joensuussa. Mistä tekijöitä riittää ja millä heitä houkuteltaisi muuttamaan maaseutualueille?

Kortensa kekoon kantaa Pohjois-Karjalan maakuntaliiton Poketti-hanke kokoamalla tietoa kuntien, koulujen ja opiskelijoiden käyttöön. Jos luvut kiinnostavat, kannattaa tutkia www.poketti.fi ja sieltä löytyy todella kiinnostavia kuvaajia työvoiman kehityksestä Pohjois-Karjalassa.