Yle on kyrsinyt viime aikoina yhtä jos toistakin suomalaista.
Moni raivostui Yle-verosta. Jos minulta kysyttäisiin, olisin siihen tyytyväinen: vapaamatkustaminen loppuu, eivätkä vähäväkisimmät joudu kärsimään. Yle-vero kuvastaa myös viestintäkentän muutosta irrottaessaan lupamaksun televisiosta niin kuin se aikoinaan irrotettiin radiosta.
Tässä tapauksessa pitkä vatkaaminen ja vatulointi kannatti.

Urheilufriikin televisionkatsojan elämä ei nykyisin ole helppoa – eikä halpaa. Jos haluaa seurata monipuolisesti urheilua, tarvitaan iso tukku rahaa ja pinkka maksu-tv-kortteja.
Urheilulajit on paketoitu juuri niin viisaasti kuin parhaiden markkina-aivojen voi uskoakin osaavan. Jalkapallot, jääkiekot, yleisurheilut, hiihdot... kaikki eri paketissa ja jotkut vielä jaettuna kahteen pakettiin.
Anteeksi stereotyyppinen sukupuolikäsitys, mutta kääreenä on vielä jotain perheen naisväelle ja lapsille, että vielä yhden kanavapaketin hankinta menisi helpommin niin sanotusti hallituksessa läpi.
Ehkä Yle voisi tosiaan jo lopettaa leikkivänsä urheilun televisiointia ja reilusti tunnustaa, ettei urheilu kuulu julkisen palvelun yleisradioyhtiön ydintoimialueeseen.
Sillä kuuluuko se?

Jos urheilusta kiinnostuneita kärvistetäänkin televisiossa, radiossa Yle heitä lellii. Väitän, että radiokanavauudistus tehtiin aivan kokonaan urheilun ehdoilla.
Kuuntelen paljon radiota, ajoinpa sitten autoa, teinpä kotitöitä tai lenkkeilinkö, koska siinä saa monta kärpästä yhdellä iskulla: puuhailun ohella viihtyy, oppii uutta ja lisäksi pitää työvirettä yllä. Radio on lenkkipolulla antanut monta hyvää kolumni-ideaa.
Maailmassa on niin paljon jännittäviä asioita, joita en tiedä, että harvoin raskin tuhrata aikaani pelkkään musiikin kuuntelemiseen.
Ehkä pian on pakko.

Hyvästä esimerkistä käy tiistai-ilta. Puheen mielenkiintoisten asiaohjelmien virta on vaihtunut neljän tunnin katkeamattomaan urheilulähetykseen kuudesta kymmeneen. Tämä ei suinkaan tarkoita – niin kuin voisi luulla –, että urheilu olisi pyyhitty pois Radio Suomesta. Neljän tunnin aikana siellä on kolme Urheiluradiota.
Voisin vielä ymmärtää Puheen urheilusessiot, jos kanavaa ei olisi muutenkin pilattu.
Pidin aina ylen määrin fiksuna keksintönä radioida tv:n ajankohtaisohjelmia puhutuiksi muunnettuina – ja ylen määrin fiksua se taisi Ylelle ollakin. Ne on nimittäin poistettu. Puhe työntää tuutista samantyyppistä makasiiniohjelmaa kuin kaikki muutkin kanavat uusien niitä uudestaan ja uudestaan.

Enää tästä puuttuu, että sekaan tuupataan suoria kontaktiohjelmia, joissa kuka tahansa saa sönköttää mitä tahansa. Meillä sanomalehdissä yleisönosastot tekstiviestipalstaa myöten toimitetaan huolella.

Kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja.