Ulkona on kamalan kylmä – tai siltä se tuntuu, kun miinus 40:tä ei ole vielä rikottu. Kylmä ja kuuma, jos mitkä, ovat pitkälle asenne- ja suhteellisuuskysymyksiä. Kyse on myös koko elinpiirin valmistautumisesta.
Suomessa on aina ollut pakkasia, eikä ilmastonmuutos tarkoita ainaisia lämpimiä. Päinvastoin, äärilämpötilat yleistyvät: on kuumaa ja kylmää, kuivaa ja sateista.
Toki näyttää siltä, ettei viikkokausien mittaisista paukkupakkasista enää tarvitse kärsiä ainakaan joka talvi. Siitä on kamalan vaikea olla pahoillaan.
Tulee mieleen Siperiassa luennoinut tutkija, jota Siperia oli opettanut katsomaan ilmastonmuutosta eri puolilla maailmaa eri näkökulmista. Luennon jälkeen kuulija oli tullut kysymään, mitä luennoitsijalla oli heitä vastaan: ”Onko se niin väärin, että meillä ei ole enää 40 astetta pakkasta vaan vain 30?”

Australialaistyttö ei millään uskonut, että Suomessa pipo pitää panna päähän pakkasella. Sitten, tammikuisena päivänä, hän oli kävellyt paljain päin koululta postiin ja sanoi kotiin tultuaan: ”Äiti, nyt minä ymmärrän, mistä sinä olet puhunut.” Perusteellisesti paleltuneet korvanlehden olivat pitkään kipeinä.
Tällaista sattuu, vaikka jäätyneet aivot eivät sulakaan vesivelliksi, niin kuin ennen peloteltiin paljain päin kulkevia teinejä.
Luultavasti on enemmän suomalaisia, jotka ovat jäädyttäneet lapsena kielensä metallitolppaan, kuin niitä, jotka eivät ole. Vanhemmiten moni välttää pakkasella ulos menemistä, kun henkeen ottaa. Hyppimään ja hytisemään oppii, vaikkei pitkiä kalsareita oppisikaan pukemaan. Sairas tietää rajansa.

Moni onkin viime päivinä hieraissut korviaan, kun Ilmatieteen laitos on varoittanut vaarallisista pakkasista. Niin arkinen järki kuin vuosituhantiset kokemukset on heitetty romukoppaan, kun kai tietokoneen ääressä on päätetty 25 pakkasasteen olevan vaaraksi pohjoiskarjalaisille.
Ketähän varten – ja millä ymmärryksellä – moinen julistus on laadittu?
Joku vasta Suomeen muuttanut ei ehkä ole vielä sinut säiden kanssa, mutta hän todennäköisesti yli- eikä aliarvioi vaaroja. Jokainen yhdenkin pakkastalven elänyt puolestaan tietää pelin hengen ja reunaehdot. Vanhukset ja sairaat eivät hengellään urheile. Himourheilijaa ei välttämättä mikään pysäytä.
Jos varoituksia halutaan, niiden aika on 40 asteen kieppeillä – vaikka ei sitä silloinkaan tarvitse radiosta luetella.
Pakkanen on siinä mielessä reilu vastustaja, että se ensin tuntuu ikävältä ja sitten puraisee nenästä.
Ehkä pakkasvaaratiedotteet ovat jatkumoa säätiedotuksille, jotka julistavat koko maan olevan pakkasen kourissa heti, kun lämpötila painuu nollan alapuolelle!

Pakkasvaaratiedotteet luovat pelon ilmapiiriä. Normaalista tehdään uhka.
Oikeitakin huolia maailmassa on, ei niitä tarvitsisi tekemällä tehdä lisää.

Kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja.