Joskus sitä tuntee itsensä Tuomas Kyrön oivallisen fiktiohenkilön Mielensäpahoittajan naispuoliseksi ja puolet nuoremmaksi vastineeksi.
Näin kävi viimeksi perjantaina, kun luin lehdestä, että korkokenkiä ei saisi käyttää kuin maksimissaan kaksi kertaa viikossa (Karjalainen, 3.2.). Vaikka olenkin pakkasviikon talsinut pelkästään matalissa töppösentapaisissa Ugg-buutseissa, niin kyllä minä kuulkaa silti niin mieleni pahoitin.
Korkokengät kuulemma aiheuttavat rasitusvammoja pohkeisiin ja lyhentävät akillesjänteet. Jaloista tulee kierot ja väärät.
Kummallista, että en ole toistaiseksi huomannut mitään, vaikka sain ensimmäiset korkkarit jalkoihini jo 13-vuotiaana. Voihan tietysti olla, että korkokenkien käyttö vaikuttaa haitallisesti myös havaintokykyyn ja älykkyyteen. Vai olisiko se ollut se hiustenvärjäys?

Samanlainen olo tuli myös edellisenä päivänä, kun Iltasanomien verkkolehti kertoi, että lomailijan ei pitäisi uida merivedessä.
Merivedessä kun muhivat pöpöt. Floridan Nova Southeastern -yliopiston tutkimuksen mukaan meressä uiva saa lomallaan 1,8 kertaa todennäköisemmin vatsataudin kuin uimaton, ja iho-oireet ovat jopa kuusi kertaa todennäköisempiä.
Uima-altaista tutkimuksessa ei puhuttu mitään, mutta vaarallisia nekin varmaan ovat. Lilluuhan niissä monen ihmisen hikeä ja epäilemättä muutaman taaperon pissaakin. Ja entäpä sitten ne puhdistusaineet: kloorihan se vasta myrkkyä onkin.
Kokonaan eri asia on sitten se, millainen etelänlomasta tulisi, jos jalkaansa ei uskaltaisi pistää sen paremmin mereen kuin uima-altaaseenkaan. Eiköhän tuosta seuraisi lämpöhalvaus tai ainakin hikirauhasten tukkeutuminen.

Jokainen korkokenkiä joskus kokeillut tietää, että eivät ne aina niin mukavia ole. Ne saattavat rusentaa varpaat ja väsyttää jalat, eikä kävelykään välttämättä helppoa ole – ainakaan, jos kengässä on kymmenisen senttiä kynänohutta piikkikorkoa ja päkiän alla liian vähän platformia, ja geelityynytkin ovat unohtuneet kotiin.
Ongelmaan on kuitenkin helppo ratkaisu: jos tuntuu pahalta, otetaan kengät pois. Jos kengillä ei voi kävellä kymmentä metriä, ei lähdetä niillä maastovaellukselle.
Tarjoan samaa ideaa myös merivesivaaraan. Kun lomaillaan, uidaan juuri niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Jos ei tunnu, ei uida.
Tätä on tavattu sanoa maalaisjärjeksi, mutta maaseudun alasajon myötä tuntuu nykyisin olevan hukassa sekin.

Vaarallisuusvouhotuksesta tulee mieleen se entinen mies, jolta lääkäri kielsi tupakanpolton, viinanjuonnin ja naisissa juoksemisen. Mies kysyi, että näilläkö ohjeilla elämä pitenee.
Lääkäri vastasi, että ei pitene, mutta ainakin se tuntuu paljon pitkäveteisemmältä.