Kunnilla arvellaan olevan parisensataa lakisääteistä tehtävää. Arvelua tarkempaa tietoa ei valtiolla eli käytännössä hallituksella ole.
Sen takia hallitus asettaa erillisen työryhmän selvittämään sitä, mitä kaikkea kuntien vastuulle kuuluu.
Selvityksen pitää valmistuu tämän vuoden aikana. Se on silti auttamatta myöhässä.
Hallituksen tavoitteena on nimittäin saattaa voimaan uusi kuntarakennelaki ensi vuoden alussa. Rakenteiden kanssa ei pitäisi kiirehtää, ensin tulisi sopia tehtävistä.
Istuvaa hallitusta ei voi moittia tilanteesta, joka on syntynyt pitkäkestoisen toimintakulttuurin jatkumona.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) myönsi viime maanantaina Joensuussa sen, ettei hallitus todellakaan tunne kuntien kaikkia tehtäviä, joista on tehty kattava kartoitus viimeksi 90-luvulla.
Voisi ajatella sisäasiainministeriössä tai valtiovarainministeriössä olevan sen verran löysää henkilöresursseissa, että joku olisi päivittänyt kuntien lakisääteisen tehtävälistaa sitä mukaa, kun uudella lailla tai asetuksella säädettiin uusista tehtävistä.
Tukkimiehen kirjanpidon tasoinen päivityskin olisi riittänyt, mutta kun ei niin ei.
Uusi työryhmä voi jotakin korjata. Pelkkä kuntien tehtäväkentän kartoitus ei kuitenkaan riitä. Nyt on oiva hetki sopia siitä, mitä jää jatkossa kuntien kontolle, mitkä tehtävät on viisasta siirtää valtion rahoitusvastuun piiriin ja mitkä jättää kuntalaisten itsensä tai yritysten hoidettaviksi.
Samalla saadaan edes jonkinlainen kuva siitä, minkä verran tehtäväkentän perkaus keventää kuntien talouspaineita.
Veronmaksajain Keskusliiton tuore selvitys keskituloisen perheen maksamien kunnallisverojen eroista vahvistaa sen, mikä on ennenkin tiedetty. Alhaisen tulotason kunnat saavat tarvittavat verorahat kokoon vain sillä, että niiden veroprosentti on korkeampi kuin korkean tulotason kunnissa.
Asuinkunnasta riippuva eriarvoisuus on lisäksi kasvanut sitten 90-luvun, tasausmekanismista huolimatta. Erot eivät poistu sillä, että pannaan yhteen matalan tulotason kuntia. Jotain muutakin pitää tehdä, jotta kuntaliitoksen jälkeisen uuden kunnan taloudessa olisi liikkumavaraa, joka mahdollista myös panostamisen kehittämiseen.
Toki erot voivat hivenen kaventua pelkillä kuntaliitoksillakin. Esimerkiksi Kauniaisten liittäminen naapureihin lopettaisi maan alhaisimman verotason kunnan. Iloa se on vahingonilokin!
Uuden kuntakartan piirtäneen työryhmän kirjoituspöytäesitys ei sekään tunne kuntien tehtäviä ja on sen vuoksi epäkelpo jatkovalmistelun pohjaksi.
Tätä ei pidä lukea niin, etteikö kuntarakenteessa olisi uudistustarvetta.
Pitää vain ensin tietää, mitä on uudistamassa. Ja edelleen pitää paikkansa se ohje, että puuhun on viisainta kiivetä tyvestä!
Kirjoittaja on Karjalaisen toimittaja.