Tietotekniikan aikakausi on repäissyt sukupolvien välille ammottavan kuilun. Sosiaalinen media on nykypäivänä elimellinen osa lasten ja nuorten elämää. Joillekin lasten kanssa töitä tekeville, kuten opettajille, tämä elämänalue ja sen lainalaisuudet saattavat olla vielä jokseenkin vieraita.
Taitamattomuus sosiaalisen median suhteen tekee aikuisista kyvyttömiä myös kiusaamistapauksissa. Kiusaaminen kun ei nykyisin sekään rajoitu enää pihoille ja koulumatkoille, vaan jatkuu virtuaalisena verkossa.
Internetissä tapahtuva kiusaaminen saattaa olla vielä entistäkin haavoittavampaa. Fyysisen väkivallan sijaan aseena on nöyryyttävä julkisuus. Nettiherjat saattavat levitä hyvinkin laajalle, ja loukkaavan materiaalin poistaminen voi jälkikäteen olla miltei mahdotonta.
Opettajien ammattijärjestö OAJ muistuttaa, ettei opettajalla voi olla velvollisuutta puuttua nettikiusaamiseen koulupäivän jälkeen (Karjalainen, 6.2.). Työvelvoitetta vapaa-ajalla ei toki olekaan, mutta lausuman asenne on silti ongelmallinen.
Kiusaamiseen puuttuminen, missä ja miten sitä ilmeneekin, on kenen tahansa aikuisen moraalinen velvollisuus. Sormien läpi katsomista ei oikeuta se, että työpäivä on jo ohi.