Samuli Valkama: Hulluna Saraan
Jussi Nikkilä, Ville Virtanen, Emilie de Ravin

Kevyt, komediallinen ja romanttinen tarina ei ole elokuvan saralla niitä helpoimpia toteutettavia. Niin loppuun kulunut tämä lajityyppi tuppaa olemaan. Sitä suurempi ja riemuisampi on katsomiskokemus silloin, kun joku tässä tehtävässä onnistuu.

Ja Samuli Valkama onnistuu Hulluna Saraan -elokuvassaan. Lopputulos ei ole suurta taidetta, vaan pikemminkin söpöä ja hauskan nautittavaa viihdettä. Kotimaisena komediana Valkaman ohjaus on ihastuttava kokonaisuus kömpelyyksineenkin.

Tarinan ytimessä on menneiden aikojen poptähti ja hänen aikuinen poikansa. Isän ja pojan kohtaamiseen linkittyy amerikkalainen neito, johon kumpikin uros iskee silmänsä. Ville Virtanen tekee miedon elähtäneenä rokki-isänä aivan hulvattoman roolin ja vastaavasti Jussi Nikkilä näyttelee itsetunnoltaan haveroituneena poikana hilpeän koskettavasti. Isän ja pojan dialogissa ja painissa on isoja tunteita – isompia kuin suhteessa yhteiseen ihastukseen Saraan, jota näyttelee luonteikkaasti Lost -sarjasta tuttu Emilie de Ravin.

Kepeyden alta voi halutessaan nähdä ja kokea vakavan pohjavireen. Tätä komedialla peitettyä traagisuutta sekoittaa hillittömästi juoneen mukaan otettu Ronald Reagan. Ei amerikkalaisesta unelmasta taida sittenkään olla pitkä matka nykysuomalaiseen haaveiluun.

Meistä vajavaisen lapsellisista ihmisistä – miehistä – elokuva piirtää hellän ymmärtäväisen kuvan. Vaikka kuinka vaikeaa miehen onkin puhua, niin ne vaivalloisesti sanotut sanat sisältävät sitäkin enemmän asiaa.
Hulluna Saraan päättyy todella yllätyksellisiin maisemiin. Viimeinen kuva ja sinä oleva sitaatti ovat ironiassaan, totisuudessaan tai hupaisuudessaan kerrassaan hämmentäviä. Tulkinta on katsojan silmässä ja mielessä.