Runoantologia. Toim. Tapani Tavi. Koillinen 2011, 85 s.

Runoilija ja kulttuuriaktivisti Tapani Tavin toimittaman Heinäkuun yhteisenä nimittäjänä on luonto. Se on yhtä lailla tunturin sininen rinne ja ”kapustarinnan haikea huilu” kuten Mirja Saariston runossa, ja se on Pielisjoki, Tapani Tavin pyhäksi kutsuma.

Useampi runoista kiertyy juuri heinäkuuhun. Sami Sieranojan runossa heinäkuu on myös synkkäsävyisen työn aikaa. Se kiteytyy monitasoiseksi oivallukseksi:

”heinäkuun paahde / niityllä työtä tekee / viikatemies”. Lähes stereotyyppiseksi osoittautuvan runoilijuuden muotoilee tällä kertaa Martin Staffan: ”mutta minä / olen onnellinen / taipumaton / runoilija”.

Raija Tavin säkeistä voi lukea ironiaa ja moniäänisyyden tarpeellista vaatimusta: ”pienet kulmaiset kuppikunnat / voi teitä kurjistutte / postmodernina aikana ette enää elä”.

Tapani Tavi on paikallisuskollinen. Hänen runominälleen Pielisjoen lisäksi esimerkiksi Pamilo, Paukkaja, Kaltimon kanava ja Kolin rotkot ovat syvintä mielenmaisemaa.

Antologian yleisilme on hieman hajanainen. Sari Sallisen Isoveli vaihtoon on lähinnä monologityyppinen. Reima Hirvosen maalaukset jäävät irrallisiksi. Kirjoittajien esittely ei olisi ollut pahitteeksi.