Marguerite Yourcenar: Tulet
Suom. Jussi Lehtonen. Teos 2011. 174 s.

Tulet on belgialaisranskalaisen Marguerite Yourcenarin (1903–1987) nuoruuden teos, joka koostuu lyhytproosasta ja aforistisista merkinnöistä. Se on maaninen sukellus ja syöksy antiikin myytteihin, joita Yourcenar kirjoittaa uusiksi alkuperäisiä pohjatekstejä kunnioittaen, mutta rohkean anakronistisesti.

Antiikin jumalat ja historialliset henkilöt, kuten Sokrates ja Faidon saattavatkin seikkailla 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Samoin käy Maria Magdaleenalle ja Johannekselle, Jeesuksen opetuslapselle.

1900-luvun merkittäviin ranskankielisiin kirjailijoihin lukeutuva Yourcenar eli suuren osan elämästään Yhdysvalloissa ja haudattiin Maineen. Hänet valittiin ensimmäisenä naisena Ranskan akatemiaan 1980.

Tulet ilmestyi 1936. Yourcenar kirjoitti sen uusintapainokseen esipuheen 1967. Suomalaisessa laitoksessa on myös teoksen kääntäneen Jussi Lehtosen alkuesittely ja kirjan lopussa henkilöhakemisto. Antiikin maailma ei ole ehkä tänä päivänä lukijoille niin tuttu kuin Yourcenar oletti sen olevan oman aikansa lukijoille.

Kirjailija viittaa esipuheessaan peitetysti siihen, minkä Lehtonen paljastaa suoraan: teoksen raivoisan vimmainen rakkauden yhdistäminen kärsimykseen liittyi Yourcenarin omaan tilanteeseen. Hän oli toivottoman rakastunut mieheen, joka puolestaan rakasti vain miehiä. Teoksen rakkaustarinoissa viliseekin yhtä lailla hetero- ja homoerotiikkaa ja varsin queer-henkistä ristiinpukeutumista. Toisaalta kirjassa kaikuu ensimmäinen maailmansota ja tulevan maailmanpalon painostava enne.

Kirjan yhdeksän myyttiperustaista kertomusta kuljettaa aina yhden henkilön tavalla tai toisella piinalliselle ja sotaisalle rakkauden taistelutantereelle. Kirjan rakkauskäsityksen mukaan hellyys ja tuska, ilo ja kärsimys kuin myös syleily ja kuolema kietoutuvat yhteen.

Antiikin mytologia oli hyvin juonittelevaa ja veristä meininkiä, joten sieltä löytyy tragedioita, kuten esimerkiksi Faidran, Antigonen ja Klytaimnestran kohtalot. Yllättävän usein myytit perustuvat onnettomaan ja väkivaltaiseen rakkauteen, Troijan sodan alkusyytä myöten.

Kaipauksen epätoivosta voi päästä vain kuolemassa, mutta sekin saattaa hylätä. Sapfo eli itsemurha on mustan huumorin läpitunkema kuvaus siitä, kuinka Lesboksen saaren kuuluisa runoilija olikin trapetsitaiteilija, joka putosi turvaverkkoon, vaikka yritti heittäytyä ohi.