EmediateAd

24052012to

Onnea: Tuukka, Touko

Karjalainen

Back Viihde ja kulttuuri Alueet Teatteriarviot Savolaista stand uppia
Julkaistu: 25.11.2011 14:08  |  Päivitetty: 02.01.2012 10:32

Savolaista stand uppia

Suonna Kononen
Mukavien juttelu terassilla on Jaakko Teppo Goes To Mallorcaa omimmillaan. Oikealta Ismo Apell (Jaska), Jamppa Kääriäinen (Topi) ja Manu Havisalmi (Vartti). Kuvaaja: Kimmo Kirves

Jaakko Teppo ja Ismo Apell: Jaakko Teppo Goes To Mallorca
Ennakkoesitys Outokummun urheilutalolla 23.11.2011

Kahden vuoden takainen Jaakko Teppo -musikaali Onnen kerjäläiset oli kokonaisuus, joka kiinnosti kansaa ja nosti Tepon osakkeita etelän median silmässä.

”Paluu Pörsänmäelle” oli odotettavissa. Tekijä- ja tuotantoryhmä on pitkälti sama. Jaakko Teppo ja Ismo Apell ovat käsikirjoittaneet, Apell ohjannut. Tepon pojat Ilja ja Johannes pääsevät tällä kertaa lavalle, ja musiikista vastaa heidän Kaukolasipartio-orkesterinsa.

Jaakko Teppo Goes To Mallorca hyödyntää Onnen kerjäläisistä tuttuja vitsejä ja lauluja vain osittain. Tepolla on repertuaaria, josta ammentaa.

Lopputulos on päivitettyä iltamaperinnettä, loska-ajan kesäteatteria, naurupommi ja täsmäohjus keskelle pikkujoulusesonkia.

Mykkä hiihtää

Pörsänmäelle tunkee kehitys ja nykyaika. Kyläkauppa ja posti lakkautetaan. Johannes Tepon hauskasti esittämä konsultti kiertää jaagaamassa jargoniaan.

Hengähdyksen rakennemuutokseen tuo kylälle napsahtava Hymyn palkintomatka, jolla avainhahmot pääsevät viikoksi Mallorcalle. Etelän lämmössä, alkoholin vahvistuksella ihastellaan naisia bikineissä ja gigolojen elostelua.

Huumori tuoksahtaa vanhalle viinalle ja alapäälle, mutta se oli odotettavissa. Mikäs kansaa enemmän naurattaisi kuin naukkailu ja vanha kunnon pieruvitsi. Senhän tiesi jo Francois Rabelais, joka 1400-luvulla ujutti gargantuaanisiin romaaneihinsa pulloilua ja pyllyilyä.

Hurjin konekivääridialogi on kirjoitettu Ismo Apellin esittämän Jaskan ja Jamppa Kääriäisen Topin välille. Tämä on savolaista stand uppia, kuoliaaksinauratusta, paikoin ilmiömäistä nokkapokkaa.

Johanna Heimonen tekee naispääosassa Hilmasta ylevän matriarkan. Käsikirjoitus on naisasialla – kun ukot ovat krapulaisia ”jaskoja” ja ”topeja”, joita kiinnostaa lähinnä toistensa turiseva seura, voi emännille suoda escort-palvelut.

Tankerous love

Musiikkinumerot toimivat hyvin, ja Gary Revel Juniorin koreografiat tuovat niihin eloa. Jälkitauti on fado-tyyppinen yksinlaulu, Hilma ja Onni tankeroespanjaksi käännetty ja flamencon suuntaan sovitettu.

Tasaisesti soittavasta Kaukolasipartio-yhtyeestä nousee esiin kitaristi Pertti Feller, jonka soolot nylonkielisellä ja sähkökitaralla kipunoivat. Mäntypistiäisessä Feller rokkaa vimmatuimmin.

Kun toisella puoliajalla palataan krapulassa kotikylälle, miettii katsoja, että mitenkäs tästä noustaan. Mutta niin vain noustaan. Loppu on yllättävä, kohottava, hollywoodmainenkin.

Finaaliin pedattu uusi Ilja ja Jaakko Tepon laulu Tuhannen turvesuon maa jäi pettymykseksi, kun Gary Revelin hoonolla soomella laulamasta tekstistä ei ainakaan Outokummun urheilutalon kai’uissa saanut selvää. Ilja Teppo kannattaisi päästää esittämään tämä numero.

Näyttämölle makupalojen avulla houkuteltava Mikko-sika kantoi kunnialla Martti Huuhaa Innasen 60-luvun kiertueiden Gunnar-pässin viittaa.

Arvostele artikkeli
(0 ääntä)