Markku Into: Kummalta puolelta muna paistetaan – Runoja (Sammakko 2008. 75 s.)
Vain turkulaiset runoilijat voivat olla kiusallaankin näin kotipaikkatietoisia: Markku Into on valinnut uusimman kokoelman ensimmäisen runon ensimmäiseksi sanaksi Aurajoen.
Ensimmäistä runoa edeltää sarjan motto, jonka Into lainaa jenkkirokkari Tom Pettyn loistavasta kappaleesta Square One. Highway Companion -levyn laulussa on vanhettu ja nöyrrytty palaamaan lähtöruutuun.
Samaa henkeä on Kummalta puolelta muna paistetaan -kokoelmassa. Usein Into kirjaa Turkuun paikallistuvia muistoja. Yksi uusimmista ja raskaimmista on ystävä, kirjailijatoveri Jarkko Laineen kuolema.
Into kirjoitti Laineelle muistorunon jo Elämä kuin runo – yhtä tosi – Muistissamme Jarkko Laine -teokseen. Uudessa omassa kokoelmassa on toinen, jossa Into muun muassa paljastaa Laineen viimeiset sanat hänelle.
Toinenkin turkulainen klassikko, kuvataiteilija Harro Koskinen saa munanpaistorunokirjassa oman tekstin.
Into taitaisi sentimenton ja eeppisen vyörytyksen, joista moni lukija pitää. Inton luonnetta ja mielestäni suuruuttakin kuvaa, että hän antaa ajatusten ja mielleyhtymien tallata omia polkujaan sen sijaan, että yrittäisi kirjoittaa uutta hittiä Suomalaisen Runouden Suureen Toivelaulukirjaan.
Mieluusti Into tekee runon fragmenteista, jättää lopputuloksen kuin kasaksi taksin takapenkillä ja kuppiloissa kasattuja huomioita, jotka sitten reissun jäljiltä pikkutakin taskuista löytyvät.
Usein ylevän ja kauniin seassa soi vieraannuttava akordi. Tyyppiesimerkki uudessa kirjassa on Männäniskuja-runo, joka suorastaan kiusaa alatyylisellä pornokuvastolla.
Yhden uuden runosarjan nimi on Untsun autotalli. Se voi olla viite jenkkiläisen hengenheimolaiskirjailija Ken Keseyn Kesey's Garage Sale -teokseen.
Hankalaniminen munanpaistokirjakin voisi olla selvällä nykysuomella Untsun pihakirppis. Tarjolla on vuosikymmenten varrella mielen autotalliin ja muistin komuutteihin kertynyttä sälää, seassa todellisia löytöjäkin. Penkominen kannattaa…
Suonna Kononen